Reissun alussa telttayöt ovat perinteisesti aika lyhytunisia, joten seuraavana aamuna nostin kytkintä jo klo 6:40. Ensimmäinen tauko oli Hammarstrandissa Döda Falletin maisemissa, jossa pääsee ihmettelemään vuonna 1796 maastonmuokkauksen takia kuivunutta koskialuetta, joka oli aikoinaan Ruotsin suurimpia ja korkeimpia. Seuraavat pysähdykset olivat eväiden osto Östersundissa, auton tankkaus Åressa (kyseisellä asemalla olisi ollut tarjolla 95-oktaanisen lisäksi myös E85-laatua) sekä ruokatauko Ruotsin puolella rajaa Storlienissä. Le Ski -ravintolan grillipihvi oli ihan asiallinen annos, vaikka sen toteutus kestikin aika kauan. Norjan puolella tie alkoi laskeutua alaspäin samalla kun liikennemerkit varoittivat syvistä urista ("dype spor") - siellä tuo ilmaus tuntui tarkoittavan kuitenkin lähes ämpärin kokoisia reikiä tiessä, joten aika tarkkana sai olla.
Perille Trondheimin lentokentälle Værnesissä saavuin klo 14 aikoihin noin 360 kilometrin ajon jälkeen. Lentokentän noin 1000 paikan pitkäaikaisparkki näytti melko täydeltä, mutta siitä huolimatta rohkeasti sisään - puomilla automaatti pelkästään luki luottokortin tiedot eikä antanut vastineeksi mitään lappusta. Vapaa paikka löytyi pienen kiertelyn jälkeen, ja pyörä oli ajokunnossa ja kuormattuna noin tunnin äheltämisen jälkeen. Pilvipoutaisessa säässä jätin auton valvontakameroiden huomaan ja varsinainen Trollrunden 2012 pyörähti käyntiin klo 15:15!
Reittisuunnitelmani mukaisesti pyrin oikaisemaan menomatkalla Trondheimin eteläpuolelta ja jättämään kaupunkiturismin vasta paluumatkalle. Heti Hell-paikannimikyltin (aivan lentokentän vieressä, ainakin menneinä vuosina amerikkalaiset halusivat passiinsa leiman juuri tuolla paikannimellä) jälkeen alkoi pakko-orientoituminen mäkiseen maastoon. Ensimmäiset pienet töppäreet, Sandbakken ja Solbakken, olivat vielä kohtuullisia noin 50 metrin korkeuseroillaan, mutta Hommelvikistä etelään käännyttäessä saikin sitten jo hieman enemmän kiivettävää noin 150 metrin korkeuteen. Trondheimin eteläpuolitse vievät paikallistiet osoittautuivat sorapintaisiksi ja melkoisen mäkisiksi, joita lukuisat maastopyöräilijät näyttivät suosivan lenkkimaastonaan. Reitin loppupuolella tarkoituksenani oli suoriutua lyhintä tietä suunnistamalla pitkin Pilegrimsledeniä, mutta epäonnekseni noudatin maastossa ollutta tienviittaa liian uskollisesti - siinä kohdassa olisi pitänyt valita juuri päinvastainen suunta. Lopputuloksena päädyin takaisin kohti Trondheimin keskustaa, mistä kertyi joitakin ylimääräisiä kilometrejä. Tämän harhanavigoinnin jälkeen reitti jatkui kuitenkin selkeästi 708-tietä pitkin. Melhusissa tekemieni eväsostosten jälkeen päivä alkoi jo painua kohti iltaa, joten päätin leiriytyä pienelle Hove Campingille klo 21 aikoihin. Ylhäällä mäellä valkoisessa talossa asui alueen vanha isäntä, joka kertoi telttapaikan hinnaksi 40 NOK - todella edullinen siis. Maksoin lopulta 50 NOK, koska en halunnut vaivata isäntää vaihtorahojen etsimisellä. Olin ainoa telttayöpyjä, kaikki muut näyttivät pitkäaikaisasiakkailta varsin kiinteine rakennelmineen asuntovaunujen ympärillä.
Päivä numeroina:- matka 79 km
- bruttonousu 1210 m
- päivälämpötila +18
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti