Kohtalaisen hyvin nukutun yön jälkeen polkaisin kohti reissun suurinta haastetta heti aamukahdeksan jälkeen. Jo muutaman kilometrin ajon jälkeen pysähdyin Vassbakken Kro ja Campingiin tankkaamaan aamupalaa - lähes hotelliaamiainenhan sieltä löytyikin 95 kruunun hintaan. Krouvin jälkeen viimeinen kylä vähään aikaan oli Fortun, josta alkoi 55-tien varsinainen nousu kohti Sognefjelletin korkeuksia. Sää oli puolipilvinen ja auringon paisteessa varsin lämpimän oloinen (sääennusteessa oli jopa ukkosen mahdollisuus Sognefjelletillä), joten lähdin nousuun shortseissa. Alun serpentiinimutkien jälkeen tie halkoi Bergsdalenin rinteitä ja niille levittäynyttä maalaismaisemaa, josta sain tusinan verran pieniä kärpäsiä salamatkustajiksi etulaukkujen keltaisten sadesuojien houkuttelemina. Noin 700 metrin korkeudessa kasvillisuus niukkeni ja asutus loppui, kunnes poljettuani 840 metriin asti vastaan tuli maineikas Turtagrø Hotel. Hotellin terassilla oli neljä nahkatakkeihin pukeutunutta matkailijaa, jotka olivat saapuneet paikalle menneen ajan henkeä huokuvilla avoautoilla. Itse pidin ansaitun tauon syömällä mansikkakakkua, mutta olin pysähdyksissä liian kauan: Sognefjelletin nousu oli vasta reilussa puolessa välissä, enkä saanut enää tauon jälkeen tukkoisia jalkojani innostumaan yhteistyöhön. Tästä ylöspäin jouduin taluttamaan jyrkemmät nousut, joita vielä riitti runsaasti, koska serpentiiniosuus jatkui suunnilleen 1300 metrin korkeuteen asti.
Serpentiiniosuuden jälkeen tie alkoi polveilla ylös ja alas tunturiylängöllä, missä lihasvoimalla liikkuva luonnollisesti turhautuu jokaisesta laskumetristä, joka tuhlaantuu ennen korkeimman kohdan saavuttamista. Muutaman kilometrin sahaamisen jälkeen aherrus kuitenkin palkittiin 1434 metriä merenpinnan yläpuolella Fantesteinen-nimisessä paikassa auringon paistaessa pilvien välistä. Samalla korkeudella on myös Sognefjellhytta, jonne pysähdyin ajatuksenani tankata jo tässä vaiheessa varsinainen lämmin ateria - olihan 17 kilometrin pituinen nousu kuluttanut laskennallisesti noin 1500 kcal. Valitettavasti norjalainen ruokailuperinne tyrmäsi tämän ajatuksen, koska kello oli kaksi iltapäivällä. Lounas eli "lunsj" tarjoiltiin 12:30 asti ja päivällinen eli "middag" alkoi 15:30, perinteisesti kumpaakin varten oli oma ruokalistansa. Pahimmillaan siinä välissä tarjolla ei ollut mitään suuhunpantavaa, eikä Sognefjellhytta tässä suhteessa ollut mitenkään käyttäjäystävällisemmästä päästä - saatavana oli ainoastaan suklaata, jota löytyi omasta kuormastani muutenkin. Jouduin siis jatkamaan matkaa kohti lähes loputonta laskua Bøverdaleniin. Onneksi heti laskun alussa oli Krossbu Turiststasjon, jossa yhdistyivät taukopaikka, leirintäalue sekä maatila, jossa karja laidunsi vapaasti. Ruoka-aikoja ei noudatettu siellä yhtä orjallisesti, joten sain tilattua spagettia lihakastikkeella. Eteeni saamani annos ei lopulta juurikaan vastannut ennakko-odotuksia pasta-ateriasta, mutta nälkäisenä ruoan maku tai ulkonäkö ei ehkä ole niin hirveän tärkeää...
Krossbun jälkeen laskussa vastaani tuli kaksi puolalaista retkipyöräilijää, jotka kampesivat ylös nousua, joka oli tällä puolella jatkunut jo kymmeniä kilometrejä. Pitkän laskun aikana ohitseni viuhahti toinen retkipyöräilijä, jonka myöhemmin tapasin uudelleen telttanaapurinani Lomin leirintäalueella saapuessani sinne klo 19 pilvipoutaisessa säässä. Hollantilainen naapurini oli matkalla Nordkappiin ja ilmeisen kovakuntoinen, koska oli polkenut koko Sognefjelletin ylityksen. Hänen seuraavan päivän reittinsä oli suunnilleen sama kuin olin itsekin suunnitellut, mutta suunnitelmani tarkentui tutkiessamme yhdessä Norjan pyöräilykarttaa, jonka hän oli saanut joltakin saksalaiselta kollegaltamme. Pyöräilykarttaan oli suositeltujen reittien lisäksi merkitty myös kaikki pyöräilijöiltä kielletyt kohdat, joita näytti olevan myös alkuperäisessä reitinvalinnassani seuraavalle päivälle.
Lomin leirintäalue oli pienehkö ja ahdas, huoltorakennus siisteine tiloineen oli lisäsiipenä laajalle huonemajoitusosalle. Suihkujen ja vessojen käyttö edellytti sähköistä access-korttia, jolla samalla hoitui myös lämpimän suihkuveden veloitus (taksa oli normaali, eli 10 kruunua 4 minuutilta). Teltan pystytyksen jälkeen kävin Lomin keskustassa tutustumassa paikalliseen sauvakirkkoon sekä syömässä maukasta Pasta Carbonaraa. Yö noudatti jo vakiintunutta kaavaa eli jokunen sadepisara jälleen kasteli ulkotelttaa, joten seuraavanakaan aamuna telttaa ei saanut täysin kuivana pakettiin.
Päivä numeroina:- matka 85 km
- bruttonousu 1910 m
- yölämpötila +10
- päivälämpötila +14
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti