Sadekuurojen uhatessa vielä aamullakin pääsin liikkeelle klo 8:10. Heti ensimmäisenä ohjelmassa oli lyhyt lauttamatka Dragsvikistä Fjaerlandfjordin toiselle puolelle Hellaan. Sieltä matka jatkui pitkin Sognefjordin pohjoislaitaa, jossa 120-metrinen Kvinnafossenin putous herätti matkaajan huomion pian Hellan jälkeen. Seuraavaksi ihmeteltävinä olivat Leikangerin alueet lähes loputtomat hedelmäpuutarhat, jotka nauttivat alueella vallitsevasta korkeahkosta keskilämpötilasta sekä suotuisista sademääristä. Lisäksi seudulla on useita muinaisjäännöksiä, jotka liittyvät viikinkiaikaisiin saagoihin sekä Fimreiten kylän lähellä vuonna 1184 käytyyn meritaisteluun, jossa ratkaistiin silloinen Norjan kuninkuus. Nähtävyyksien jälkeen nälkä alkoi vaivata Sogndalenin paikkeilla, jossa päädyin pieneen vasta avattuun Pizzabakeren-ravintolaan. Sikäläinen "kokin erikoinen" "luksus"pekoneineen oli sen verran maukas yllätys, että se taisi olla ensimmäinen norjalainen pizza, jonka olen syönyt kokonaan.
Sogndalenin jälkeen 55-tie alkoi jälleen nousta pitkän vuononrantajakson jälkeen. Nousun aikana ohitin taukoa pitäneen japanilaispyöräilijän, joka oli liikkeellä 26-tuumaisella Panasonic-retkipyörällä suunnilleen omaa kuormaani vastaavan tavaramäärän kanssa. Koska olin matkalla Urnesin sauvakirkolle, piti tältä tieltä poiketa kohti Solvornia ja lauttarantaa, jonne parin kilometrin mittainen lasku syöksyi alas 200 metristä. Lauttarannassa oli myös aiemmin ohittamani japanilainen, jonka oli täytynyt puolestaan ohittaa minut oman taukoni aikana. Ennen lautan tuloa ehdimme vaihtaa muutaman sanan: hän oli lähtenyt kesäkuussa Helsingistä kohti Nordkappia ja oli nyt 3000 kilometrin jälkeen matkalla etelään, tavoitteenaan päästä Tanskan ja Saksan kautta takaisin Helsinkiin syyskuun aikana. Tämä pyöräretkeilyn "ammattilainen" oli aloittanut harrastuksensa kiertämällä ensin Japanin, sitten Uuden Seelannin ja nyt vuorossa oli siis Euroopan pohjoiset kulmat.
Urnesin sauvakirkko on Norjan vanhin, puuajoituksen mukaan 1100-luvun ensimmäiseltä puoliskolta. Sisäänpääsy maksoi 60 kruunua eikä sisällä saanut valokuvata. Kirkkoon tutustumisen jälkeen vuorossa oli kauniin kesäisen päivän välipala paikallisista raaka-aineista: vohveli hilloineen sekä pullollinen kylmää marjamehua, molemmat marjatuotteet paikallisesta Urnes gårdista. Urnesista matka jatkui pientä, mäkistä mutta hyväkuntoista tietä pitkin, liikennettä oli varmasti paljon vähemmän kuin Lustrafjordin toisella puolella turistien kansoittamalla 55-tiellä. Matkalla ohitin pari vanhempaa pyöräilijää, mutta seuraavassa ylämäessä jäin auttamatta jalkoihin: heillä olikin sähköavusteiset kulkineet, joilla pääsi yli kahtakymppiä melkoisen jyrkkääkin nousua. Tämän reitinvalinnan varjopuolista olin etukäteen tietoinen, joten pilkkopimeät tunnelit (400 m, 1000 m ja 400 m) eivät tulleet täysin yllätyksinä. Tunnelien suulla oli pienet postilaatikot, joiden tarkoitus oli palvella pyöräilijöitä tarjoamalla lainaksi taskulamppuja, mutta tällä kertaa ainakin tulosuunnassa laatikot olivat tyhjiä. Jouduin siis turvautumaan omaan otsalamppuuni, joka osoittautui auttamattoman heikkotehoiseksi kostean asfalttipinnan valaisussa. Parhaimmillaan onnistuin valollani tähystämään ainoastaan reunaviivaa, joka sekin oli ajoittain aika heikosti havaittavissa. Kokonaisuutena aika haasteellinen kokemus, jota korosti suuntavaiston melkoinen häiriintyminen pimeydessä: mikä on suoraan, mikä vasemmalle, mikä oikealle?
Tunneleista selvittyäni olinkin jo perillä pilvipoutaisessa Skjoldenissa iltakuudelta, joten taas oli majapaikan etsinnän aika. Ensimmäiseksi osuin Bolstad Campingin kohdalle, joka kuitenkin osoittautui autioksi. Hetken kierreltyäni löysin Nymøen Leirplass Campingin, joka vaikutti paljon sopivammalta paikalta. Bonuksena teltta-alueelta avautui komea näkymä Eidsvatnetin yli kohti Bergsdalenia. Teltan pystytyksen ja pienen ketjuhuollon jälkeen palasin vielä Lustrafjordin rantaan Skjolden Bryggeniin syömään iltapalaksi kananuggetteja ranskalaisten ja röstiperunan kera. Tähän mennessä olin yllättynyt kohtaamieni retkipyöräilijöiden vähäisestä määrästä. Tänään kuitenkin taisi tulla päiväkohtainen ennätys, koska päivän aikana Sognefjelletin suunnasta tuli vastaan "peräti" kolme pyöräilijäpariskuntaa.
Päivä numeroina:- matka 92 km
- bruttonousu 1600 m
- yölämpötila +11
- päivälämpötila +12
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti