maanantaina, heinäkuuta 09, 2012

Päivä 1: siirtymää Ruotsinmaalla

Pyörä oli lastattu autoon ilman polkimia, etukiekkoa ja etulokasuojaa jo edellisenä iltana, joten pääsin lähtemään tien päälle heti aamulla sumuisessa säässä. Matkalla oli paikoin useampiakin sadekuuroja, mutta Vaasaa lähestyessäni alkoi aurinko pilkahdella. Vaasan ABC:lla oli sopivasti Pasta Carbonaraa lounaslistalla, joten siellä kuski sai ensimmäinen tankkauksensa hyvissä ajoin ennen kuin laiva lähtisi klo 14:30. Vaskiluodon satamassa aurinko paistoi melkoisen kuumasti, millä saattoi ehkä osaltaan olla vaikutusta siihen, etten jonon ensimmäisenä osannut heti ajaa ro-ro-aluksen vaatimalla tavalla: peräluukusta sisään, vasenta laitaa kohti keulaa, keulassa 180 asteen käännös ja toisen puolen laitaa takaisin aivan peräluukun tuntumaan.

Laiva rantautui Umeåån noin 17:30 paikallista aikaa, ja kaikkien kuljettajien puhallutuksen jälkeen matka jatkui E4-tietä kohti Örnsköldsvikiä. Ainoan tauon pidin Nordmalingissa, jossa hain kaupasta hieman evästä. E4 oli sitten viime näkemän muuttunut keskikaiteelliseksi kolmikaistatieksi, jossa tuplakaista vaihtoi puolta aina noin kolmen kilometrin välein. Itse en välttämättä täysin ollut tämän uudistuksen kannalla, koska menneinä vuosina pidin silloisten ruotsalaisten valtateiden ohitusystävällisyydestä: kaksikaistainen tie oli niin anteliaasti rakennettu, että sen katkoreunaviivan erottama piennar oli vielä autoa leveämpi. Jos halusi ajaa 110-rajoitusta rauhallisemmin, nopeampien päästäminen ohi väistämällä pientareelle oli vaivatonta, helppoa ja turvallista - lisäksi paikalliset vielä kiittivät kohteliaasti vilkauttamalla ensin oikealle ja sitten vasemmalle.

Örnsköldsvikin jälkeen käännyin pienemmälle 335-tielle Sollefteån suuntaan, ja iltayhdeksältä saavuin pienelle Långselen Campingille pilvipoutaisessa säässä juuri sulkemisaikaan. Pystyttäessäni telttaa ilma oli sakeana erilaisista pikkuöttiäisistä, jotka onnistuivat saamaan aikaan shortseihin ja t-paitaan sonnustautuneeseen matkaajaan koko joukon kutisevia paukuroita, joita saikin sitten rapsutella lähes viikon...

Ei kommentteja: