Trollrunden 2011

Alustava reittisuunnitelma:

Gotlanti summa summarum

Kuvakooste ja reitti

• Gotlanti 2010
• Summittainen reitti

Yleisfiilis

• Yllätyksetön reissu, suurimmaksi osalta maisemat odotusten mukaiset
• Oheiskohteet matkan parasta antia
• Sään puolesta ehkä liiankin lämmintä

Sää

• Aurinkoista ja lämmintä 4 päivää
• Puolipilvistä ja lämmintä 4 päivää
• Pilvipoutaa ja lämmintä 1 päivä
• Ukkosta 1 yö
• Tuulista 1 päivä, vastatuulena lähinnä Gotlannin eteläkärkeä lähestyttäessä

Kohokohdat

• Visbyn vanha keskusta kokonaisuudessaan
• Sigarvestrandin ranta auringonlaskun aikaan
• Hoburgen ja sen ympäristö
• Tukholman Historiska Museet
• Onnistuneet wildcamp-paikat

Pettymykset

• Gotlandsleden monin paikoin (huonokuntoinen hiekkatie)
• Gotlannin rantamaisemat (ei mitään erityisen järisyttävää)
• Torsburgen (linnavuori ilman erityistä nähtävää)
• Sahramipannukakku (jää kauaksi norjalaisista vohveleista)

Nämä jäivät näkemättä

• Lummelundan luolat
• "Sininen laguuni" Bästeträskin pohjoispuolella
• Uppgårderojr (45-metrinen hautaröykkiö)
• Gotlannin pääsaaren eteläisin niemi

Tätä en aio tehdä toiste

• Ruotsinlaiva yöllä ilman hyttipaikkaa

Majoittumiset

• Kolme yötä leirintäalueella
• Kolme wildcamping-yötä
• Yksi yö laivan hytissä
• Yksi yö laivan kahvilan sohvalla

Majoituspaikka-arviot

• Sudersand Camping: +++ (hyvät huoltotilat, palvelut kävelymatkan päässä)
• Östergarns Strand Camping: ++++ (hyvätasoiset huoltotilat, runsaasti tilaa teltta-alueella)
• Norderstrands Familjecamping, Visby: ++ (lyhyt matka keskustaan mutta ahdas alue, liian vähän huoltotiloja)
• Sigarvestrand: Ihanteellinen wildcamp-paikka meren rannassa
• Nisseviken: Rauhallinen paikka joskin lähellä paikallistietä, paljon muurahaisia
• Samuelsås: Syrjäiseltä tuntunut paikka, valittu paremman puutteessa

Tilastoja

• Laivamatkat: 4 (lyhin 3 tuntia, pisin 11 tuntia)
• Lauttamatkat: 2 (noin 6-7 minuuttia)
• Junamatkat: 2 (noin 1 tunti 50 minuttia)

Tilinpäätös

• Kuljetus 161,90,- + 113,07,- (1049 SEK)
• Majoitus 0,- + 62,- (580 SEK)
• Ruokailu 24,30,- + 107,- (997 SEK)
• Välipalat, eväät 9,50,- + 135,- (1259 SEK)
• Muut 0,- + 76,- (716 SEK)
• Yhteensä 690,- josta 494,- == 4601 SEK

Väriä tarttui Gotlannin auringon alla

23.7. perjantai

Hieman ennen laivan satamaan saapumista söin aamupalan samaisessa kahvilassa, jossa olin yöni yrittänyt viettää. Maihinnousun jälkeen suuntasin kohti Naantalin Haijaista, jossa serkkuni perheineen oli mökillään odottamassa. Tein mielenkiintoisen havainnon esimerkiksi Muumimaailmaan pyrkivien kannalta: ensimmäinen tienviitta Naantaliin taisi olla vasta viiden kilometrin jälkeen satamasta lähdettyäni. Haijaisissa kävin ensi töikseni suihkussa entisen koulun tiloissa olevassa toimintakeskuksessa. Serkkuni mökille oli tullut kesälomareissullaan piipahtamaan myös Ruotsin sukulaisia aamulaivalla (tosin Vikingin). Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitukseni oli polkea Naantalista Tampereelle, mutta väsymys painoi jo sen verran, että päätin luopua 200 kilometrin loppurykäisystä ja palata kotiin junalla Turusta. Kävin vielä Naantalin keskustassa syömässä ravintola Trapin Pihassa sekä pikavierailulla tädilläni ennen Turkuun polkemistani. Matkalla Turun asemalle huomasin paikallisesta pyöräilykulttuurista, että vaikka jalankulkijat ja pyöräilijät erottava viiva tuntui yhtä tuntemattomalta käsitteeltä kuin täällä Tampereella, kaikki tuntuivat näyttävän suuntamerkkiä pyörätiellä kääntyessään. Ihmeellistä!

Juna lähti Turusta 16:05 ja oli perillä vähän ennen iltakuutta. Sitten jäljellä olikin enää 7 km polkaisu kotiin ja nukkumaan.

Turun satama - Naantali Haijainen 24 km
Naantali Haijainen - Turun rautatieasema 24 km
Tampereen rautatieasema - koti 7 km
Yhteismatka 55 / 783 km

Oma parkkipaikka Silja Galaxyllä

22.7. torstai

Kovan alustan herättämänä lähdin liikkeelle jo klo 6 pilvipoutaisessa säässä. Ekedalin jälkeen seurasin Nynäsledeniä 259-tielle, jolla liikkui paljon rekkoja, vaikka aamu ei ollut vielä ehtinyt kovinkaan pitkälle. Siirtyessäni kartta-aukeamalta toiselle tein ehkä suurimman suunnistusvirheen tällä reissulla: en muistanut kääntyä Elisebergissä kohti Lännaa, vaan jatkoin 259-tietä. Odotin Lännassa olevia kolmea peräkkäistä kiertoliittymää, joista viimeisestä oli määrä kääntyä kohti pohjoista. Löysin kuitenkin itseni vain kahdesta liittymästä Jordbron ja Handenin välistä. En sitten kaivanutkaan edellistä karttaa esiin (siitä olisi ollut varsin helppo nähdä mikä meni vikaan), vaan suunnistin auringon ja moottoritieltä kantautuvan metelin perusteella. Onneksi melko nopeasti vasemmalle erkani Brandbergeniin vievä tie, jota seuraten ajautui lopulta puolivahingossa takaisin Nynäsledenille Söderhagenissa Lännan tuntumassa. Jonkin verran suunnistamista helpottivat myös asfalttiin maalatut S-nuolimerkit, ilmeisesti johonkin kuntotapahtumaan liittyen. Nuolet vain osoittivat joskus menosuuntaan, joskus tulosuuntaan, joskus sekä että...

Tukholman keskustaan pääsin lopulta puoli kymmeneltä aamupäivällä. Aamupalaksi laskettavat eväät kävin ostamassa Ringen-kauppakorttelin ICAsta. Koska laiva lähtisi vasta illalla puoli kahdeksalta, koko päivä olisi siis tuhlattavana turistipyörimiseen. Ensimmäisenä suunnistin Skansenille, jonne kiipesin tallustelemaan paahtavassa helteessä vanhojen rakennusten, Pohjolan petojen ja tropiikin hämähäkkien välillä peräti kolmen tunnin ajan. Nälkähän siinä tulee, joten lounastin Skansenin Cafe Ekorressa, jossa Garganelli-katkarapupasta-annokseni sai noutaa langattoman piipparin ilmoituksen perusteella. Skansenilta siirryin hienoisena pettymyksenä Biologiseen museoon, johon on rakennettu kahteen ympyränmuotoiseen kerrokseen dioraama Pohjolan eläimistä - kohdeyleisöksi olin ehkä hieman yli-ikäinen.

Koska laivan lähtöön oli vielä reilusti aikaa, päätin ensin kiertää Vanhassakaupungissa pari tuntia ja jatkaa sen jälkeen museokierrosta Historialliseen museoon, jossa saisin toivottavasti korvattua Biologisen museon elämyksettömyyden. Ja korvasihan se: ennen klo 17 sulkemisaikaa ehdin kiertää kaikki kiinnostavimmat näyttelyosastot: esihistoria, viikingit, keskiaika ja kirkko, Ruotsi 1000-2000. Näiden lisäksi erityisesti Kultahuone teki vaikutuksen - hauta- ja aarrelöytöjä, joissa oli yhteensä 50 kg verran kultaa ja 250 kg verran hopeaa. Tiukoilla turvatoimilla suojatussa Kultahuoneessa ei saanut kuvata, koska esineillä on "kuninkaallisten kokoelmien copyright"... Sama kuvauskielto koski myös Vanhankaupungin laidalla sijaitsevaa Riddarholmskyrkania, johon on haudattu lukuisa joukko Ruotsin kuninkaita aina keskiajalta saakka. Sisällä havahduin kieltotauluun, joka kielsi kovapyöräiset lastenvaunut yms. lattian hautakivilaattojen säilymisen takia. Pyöräilykenkieni klossit rusahtivat pari kertaa aika pahasti kivilaatoilla, mutta jälkiä ei näyttänyt jäävän eikä kukaan muu huomannut...

Lopuksi palasin nykyaikaan kulkemalla lähes loppumattomalta tuntuvaa ja turistien kansoittamaa Drottninggatanin kävelykatua Sergelin torille asti. Hamngatanin ja Strandvägenin kautta jatkoin kohti Djurgårdenia, itse asiassa Djurgårdenin äärimmäiseen kolkkaan Blockhusuddenin kärkeen asti. Siellä ohitse lipui tämän reissun toinen loistoristeilijä, tällä kertaa Royal Caribbean International -varustamon Jewel of the Seas. Palasin Greve von Essens vägeniä Kaknäs-tornin ohitse Ladugårdsgärdenin avaran maiseman halki kohti satamaa.

Tälläkin kertaa olin ainoa pyöräilijä, mutta eipä Silja Galaxyn autokannella tainnut olla useammalle "kunnollista" paikkaakaan. Vanhan kaavan mukaan pääsin nousemaan laivaan suunnilleen viimeisenä moottoripyörien kanssa, tällä kertaa tosin hyvissä ajoin aikataulun kannalta. Asetuin aloilleni laivan kahvilaan, koska se oli ainoa koko yön auki oleva tila. En millään saanut väännettyäni kroppaani mukavaan asentoon sohvalla, joka kuitenkin oli kohtuullisen hyvässä näkösuojassa. Kun tähän lisätään ne ruotsalaiset parikymppiset nuoret, jotka kävivät meuhkaamassa useampaan kertaan kahvilan kahdelle työntekijälle (propsit heille kovapintaisuudesta!), eipä tästä yöstä lepoa kertynyt. Laivan saapuessa Turun satamaan aamulla klo 7 Suomen aikaa nukkumattomuus ei vielä pahasti tuntunut, mutta seuraavien parin vuorokauden aikana väsymys iski kyllä aika totaalisesti.

Samuelsås - Tukholma 44 km
Pyörimistä Tukholmassa 25 km
Yhteismatka 69 / 728 km

Sahramipannukakkua visbyläisessä puutarhassa

21.7. keskiviikko

Aamulla jatkoin klo 7:45 Visbyn vanhassa keskustassa pyörimistä. Sataman edustalle oli ankkuroitunut Regent-varustamon Seven Seas Voyager, jonka matkustajat rantautuivat aamupäivällä tutustumiskierrokselle. Tarjolla oli kävelykierros Visbyn vanhassa keskustassa tai hieman laajempi bussikiertoajelu. Kaikki taisivat nousta bussiin eikä kukaan lähtenyt satamasta kävellen...

Testasin Donnerska Husetin kahvilan puutarhatakapihalla, saisiko hieman kovemmalla rahalla maukkaampaa sahramipannukakkua kuin aiemmin Gothemissa. No eipä saanut, huomattavasti pienemmän annoksen kylläkin. Makeannälkään sinivadelmahillo tosin tarjosi vastinetta ihan riittämiin. Suu makeana lähdin kohti satamaa, jossa onnistuin varaamaan itselleni paikan 11:50 lähtevään laivaan. Tällä kertaa sain ihka oikean lepotuolipaikan, joka käytännössä tarkoittaa junan istuimen kaltaista penkkiä hieman suuremmalla jalkatilalla. Vieressäni istunut kaveri kuvitti Adobe Illustratorilla käsin piirrettyjen luonnosten päälle lasten tarrakuvilta näyttäviä hahmoja (kilpikonna, pirtelömuki, panda jne.). TV-monitorissa pyöri Will Ferrellin tähdittämä kreisikomedia Land of the Lost, jonka ääniraidan kuuli penkin kuulokeliitännän kautta. Vaikka elokuva olikin kohkaamisessaan vailla järjen hiventäkään, sen varjolla kolmen tunnin matka-ajasta kului rattoisasti melkoinen osa.

Heti Nynäshamniin rantauduttuani aloin etsiä ruokapaikkaa, joita ei hirveän montaa ollut, mutta valinnanvaraa silti. Lopulta päädyin Restaurang Lydiaan, joka tosin oli sen verran jyrkässä rinteessä, että jouduin pysäköimään pyöräni hyvän matkaa kauemmas. Pasta a la Nynäshamnia mutustellessa oli hyvää aikaa varata Siljalta paikkaa Suomeen torstai-illaksi - nyt kännykkäpuhelutkin toimivat normaalisti. Huono uutinen oli, että näin vuorokautta aikaisemmin ei enää saanut hyttipaikkaa lainkaan. Tartuin silti pelkkään kansipaikkaan, koska toivoin jotenkin onnistuvani löytämään suojaisan sopukan torkkumista varten (mikä sittemmin osoittautui toiveajatteluksi).

Saatuani nälän karkotettua lähdin Nynäshamnista kohti Tukholmaa. Jotenkin onnistuin heti eksymään Nynäsledeniltä, mutta löysin kuitenkin lopulta takaisin sopivalle reitille, vaikka se veikin minut epätoivoiselle 73-tielle Blisian kohdalla. Olin nimittäin päättänyt selviytyä 73-tiellä Ösmohon asti noin 4-5 kilometrin matkan, jonka jälkeen pääsisin taas sivummalle Nynäsledenille. Ilman tätä oikaisua Ösmon kautta Nynäsledenin seuraaminen olisi tehnyt melkoisen mutkan ylimääräistä. Välillä Ösmo-Sörunda tie on vaihtelevan mutkaista ja mäkistä, paikoitellen nousut ovat aika teräviäkin. Grödbyn tienoilla tieprofiili tasoittuu, mutta Grindsjön jälkeen Välandiin reippaat nousut jatkuvat uudelleen. Välandanin jälkeen Nynäsleden vie 257-tielle, jota todellakin kannattaa vältää ainakin kauniina kesäiltoina! Kyseessä on nimittäin leveähkö mutta mutkainen ja mäkinen tie, jolla moottoripyörät ajavat pitkinä letkoina ja kovaa vauhtia sisäkaarteet tiukasti leikaten. Tielle on asetettu liikennemerkkikin asiasta: "Vaara - onnettomuusaltis moottoripyörätie". Jatkuvasti ohi kiitävien moottoripyörien hämäämänä ajoin kilometrin verran ohi Samuelsåsin sinänsä huomaamattomasta risteyksestä (samalla kohdalla toisella puolella on Bed & Breakfast). Takaisinkääntyminen oli suoritus sinänsä, mutta onneksi moottoripyörät kuulee riittävän kaukaa. Heti Samuelsåsin pikkutielle päästyäni aloin etsiä sopivaa wildcamp-paikkaa, jota ei taaskaan kovin helposti vastaan tullut. Lopulta päädyin puomilla suljetulle kärrytielle, jota kuljin noin kilometrin verran, ennen kuin siltä erkani vielä pienempi polku. Polun varressa oli pieni aukio, joka sai kelvata tällä kertaa - kello oli jo 20. Telttaa pystyttäessäni pari mopopoikaa ajoi polkua pitkin, mutta muita kulkijoita ei sen jälkeen näkynyt - 257-tien moottoripyörät tosin kuuluivat etäällä.

Pyörimistä Visbyssä 14 km
Nynäshamn - Samuelsås 54 km
Yhteismatka 68 / 659 km

Huomenna Visbyn joutsenet jäävät taakse

Venehauta pronssikaudelta

20.7. tiistai

Huolimatta pehmeästä alustasta - tai ehkä juuri siksi - heräsin aikaisin ja lähdin liikkeelle jo 6:20 auringonpaisteisessa säässä. Viimeistään tässä vaiheessa alkoi soratiekiintiö olla täynnä, joten en enää seurannut Gotlandsledeniä kohti Skansuddenia. Sen sijaan jatkoin tietä 140 Sprogen kautta, josta kuitenkin käännyin pienemmälle tielle Ekstaan päätyen takaisin päätielle Fröjelin kohdalla. Fröjelissä laskeuduin alas rantaan kiikaroimaan merestä kohoavaa Lilla Karlsön saarta, joka on tiukasti rauhoitettu luonnonsuojelualue. Fröjelin lähistöllä on myös toinen komea nähtävyys eli Gannarven todella hieno pronssikautinen venehauta.

Klintehamniin ehdin jo yhdeksäksi ostamaan eväitä tai ehkä oikeammin aamupalaa. Hieman Västergarnin jälkeen alkoi melkoisen odottamatta pyörätie, jota riittikin sitten lähes 25 kilometriä aina Visbyhyn asti. Ilmeisesti pyörätien tarkoitus on helpottaa vuokrapyörillä liikkuvien turistien pääsyä Toftan hiekkarannoille. Lähempänä Visbytä rantaviivaa värittää Högklint, joka on korkea rantajyrkänne hienoine näkymineen kohti Visbytä. Löytyypä sieltä 1700-luvulla eläneen Jonas Nilsson Lilja -nimisen rosvon piilopaikkaluolakin...

Jo Gotlantiin saapuessa saattoi havaita laivan matkustajien ikäjakaumasta, että Gotlannin ehkä merkittävin turistipyydys on Vibblessä sijaitseva Kneippby eli Peppi Pitkätossu -maa. Sen onnistuin tällä kertaa välttämään, mutta sen sijaan tein nestetankkauksen vieressä olevan automuseon kahviossa. Automuseon pihassa olisi voinut ajaa esimerkiksi radio-ohjattavilla rata-autoilla, mutta päätin jättää senkin nyt väliin. Visbyhyn pääsin perille jo puoleen päivään mennessä, joten tänään oli aikaa laajemmalle kaupunkikierrokselle. Vanhan kaupungin kaupat myyvät matkamuistoja, vaatteita ja keramiikkaa - joukkoon mahtui myös pelkästään Tintti-aiheisiin tuotteisiin keskittynyt liike. Ennen päivän pastalounasta sain ostettua tuliaiset sekä postikortit merkkeineen. Lounaan jälkeen keskityin Gotland Fornsalen -museon tarjoamaan historiapläjäykseen, jossa kuvakivet, hopea-aarteet, viikingit ja Hansa-aika tulvivat mielen sopukoihin koko rahan edestä. Jälkeenpäin tosin tulin siihen olettamukseen, että esim. ainakin joidenkin kuvakivien osalta Tukholman Historiska Museetissa lienevät alkuperäiskappaleet, joiden kopiot ovat Fornsalenissa (ja sitten vaikkapa Bungen kotiseutumuseon pihamaalla onkin ehkä kopion kopio).

Viimeisen Gotlannin-yön vietin Norderstrand Familjecampingissa, joka on aivan vanhan keskustan pohjoispuolella rannan tuntumassa. Keskustan läheisyys näkyi ainakin telttapaikan hinnassa, joka oli huikaisevat 210 kruunua. Lisäksi suihkut vaativat toimiakseen 5 kruunun kolikon aina 5 minuutin välein. Alue oli kokonaisuutena ihan OK, tosin telttapaikat olivat suorassa auringonpaahteessa ja alusta oli melkoisen kova (pitäen mielessä tyhjän makuualustani). Suihkuja ja vessoja olisi myös ehkä voinut olla lukumääräisesti enemmän asiakasmäärään nähden. Täällä pongasin jälleen pitkästä aikaa "oikeita" retkipyöräilijöitä, tällä kertaa kaksi ranskankielistä perhettä lapsineen. Kännykkäyhteyksistä sen verran, että Gotlannissa tuntui olevan melkoisesti ongelmia ainakin omalla nokialaisellani muodostaa kaksisuuntaista puheyhteyttä - toisessa päässä kuului kyllä mutta itse en kuullut mitään. Takaisin Ruotsin mantereelle päästyäni tämä ongelma korjaantui.

Nisseviken - Visby 64 km
Pyörimistä Visbyssä 17 km
Yhteismatka 81 / 591 km

Tammien varjostamaa Gotlandsledeniä

19.7. maanantai

Aamulla lähtö oli klo 7:50 jälleen aurinkoisessa säässä. Tällä kertaa kovahko tuuli kävi lännestä, joten ainakin sivuvastaista oli odotettavissa tämän päivän osalle. Päivän ensimmäinen nähtävyys oli Alskogin lähellä oleva Gålrumin kalmistoalue, joka tosin poikennut aiemmista kiviröykkiöalueista muuten kuin yhden kuvakiven ja parin karkeatekoisen venehaudan osalta. Gålrumin jälkeen poikkesin jälleen Gotlandsledeniltä isommalle 144-tielle, jota seurailin aina Hemseen ja Alvaan asti. Tällä reitinvalinnalla jäi näkemättä Gotlannin suurin pronssikautinen hautaröykkiö Uppgårderojr, jonka läpimitta on 45 metriä. Se on siis lähes tuplasti suurempi kuin esimerkiksi Suomen Sammallahdenmäessä oleva "Huilun pitkä raunio", joka on 24 metrin pituinen.

Alvan jälkeen siirryin pienemmälle tielle kohti Grötlingbota, jonka jälkeen seuraava pysähdys olikin Kattlundsin museotilalla. Tilan vanhimmat osat ovat jo keskiajalta (melkoisen matalalla on vanhimman osan katto!), vaikka sitä onkin laajennettu aina 1800-luvun lopulle asti. Erikoisuutena kannattaa mainita tilan ulkohuussi, joka on itse asiassa kaksi syvennystä pihaa ympäröivässä kiviaidassa. Kattlundsin jälkeen matka jatkui taas Gotlandsledeniä pitkin Burgeen, josta pieni poikkeama Faluddenin
majakalle. Alueella on armeijan tutka- ja antennilaitteita, joiden kuvaaminen on kiellettyä. Faluddenista palattuani oikaisin Hamran (maukas korvapuusti Hamra Bagerissa!) jälkeen Rofindsin ja Tomasen kautta, joten Gotlannin eteläisin niemi Barshageudd jäi sekin tällä kertaa nähtävyyksien listalta pois. Sundren jälkeen metsälaikut loppuivat ja maisema avartui, jolloin lounaistuuli pisti ajoittain kovastikin vastaan. Hoburgenin kallioille ehdin juuri sopivaan ruoka-aikaan klo 16, joten pakollisen Hoburgsgubbenin kuvaamisen jälkeen vuorossa oli mehevä entrecote-pihvi perinteikkäässä Majstregårdenin ravintolassa.

Hoburgenin pohjoispuolella rantatien varrella on varsin kuvauksellinen maisema, kun tie kulkee meren ja vehreän rantavallin välissä. Gervaldin jälkeen oikaisin jälleen suoraan Sippmanneen, koska Gotlandsleden olisi ollut taas hiekkatietä. Burgsvikin ja Fidenäsin lähistöllä oli lukuisia vuokrapyöräilijöitä, ilmeisesti lähistön leirintäalueilta. Täältä näkee myös horisontissa levittäytyvään Näsuddenin tuulivoimalapuistoon, jossa sähköä näyttää syntyvän ainakin tällaisella kelillä melko luonnonmukaisesti. Tiellä 142 oli runsaasti liikennettä, joten leiripaikkaa etsiessäni hakeuduin takaisin Gotlandsledenille siitäkin huolimatta, että jouduin taas polkemaan soralla. Ennakolta sopivaksi arvioimallani Nissevikenin alueella oli liian paljon asutusta wildcampia ajatellen, mutta sitten yllättäen Tingsvätin laidalta löytyi metsän reunasta pieni aukea, jolle oli kasattu kookas halkopino. Sain leirin pystyyn klo 19:45, vaikka huomasinkin myös muurahaisten tykästyneen kyseiseen paikkaan. Alusta oli pitkähköä heinikkoa, joten tyhjä makuualusta ei aiheuttanut tänä yönä suuremmin ongelmia.

Östergarn - Nisseviken 145 km
Yhteismatka 145 / 510 km

Merinäköala Grogarnbergetin laelta

18.7. sunnuntai

Sunnuntaiaamuna säärintaman jäljiltä keli oli pilvipoutainen ja tuuli luoteen puolelta. Liikkeelle lähdin puoli kahdeksan maissa, aamun tavoitteena oli yksinkertaisesti suunnistaa suoraan Fårösundin lautalle ja takaisin pääsaarelle, jotta matka voisi jatkua kohti etelää. Näin sunnuntaisin lauttoja oli ajossa vain yksi ja senkin vuoroväli oli pitkähkö, joten salmen ylitystä joutui odottamaan tällä kertaa puolisen tuntia. Pääsaaren puolella erkanin Gotlandsledeniltä Bunnin kohdalla, kun suuntasin kohti Lergravin raukkialuetta. No, raukithan nyt olivat paljolti samankaltaisia hiekkakivimöhkäleitä kuin aiemminkin on jo nähty, joten eipä niistä sen enempää. Matka jatkui kohti Sliteä, jota lähestyttäessä Gotlandsleden muuttui hiekkapintaiseksi kärrytieksi. Sliteen saapuminen ei kuitenkaan ollut erityisen luonnonläheinen, sillä tämä reitti johti suurten hiilivoimaloiden seinien välistä. Päivän pääateria oli tänään Phoenicia-ravintolan ulkoterassilla popsittu Pizza Marinara. Iltapäivällä aurinkokin alkoi taas porottaa kuumasti, joten päätin poiketa Gotham Cityn.. eikun Gothemin kirkolla ja yrittää löytää Gothemista jotakin välipalaa nestetäydennyksen kera. Gothem Cafessa sainkin ensimmäisen maistiaisen gotlantilaisesta herkusta, eli ison palan sahramipannukakkua sinivadelmahillon ja kermavaahdon kera. Valitettavasti itse pannukakku ei tarjonnut mitään suurta makuelämystä (pääraaka-aineena riisiryynit), mutta kyllähän se lisukkeineen kelpasi nälkäiselle matkalaiselle.

Norrlandassa poikkesin taas hieman reitiltä Norrlanda Fornstugalle, joka on 1700-luvulta peräisin olevaa maatilaa esittelevä ulkoilmamuseo. Museoalue on avoin, mutta portille voi jättää 10 kruunun vapaaehtoisen sisäänpääsymaksun. Täältä eteenpäin Gotlandsleden kulki taas hiekkapohjaisella kärry- tai metsäautotiellä, jonka kapein kohta oli reilun metrin levyinen silta ojan ylitse. Tällä osuudella pääsi taas kohtaamaan harvinaisuuden, eli pari retkipyöräilijältä vaikuttavaa kulkijaa tuli reitillä vastaan. Pronssi- ja rautakautinen kalmisto Trullhalsar osui myös reitin varrelle, mikäli metsikössä olevat olevat kivikasat herättävät mielikuvituksen eläytymään hautajaismenoihin puolentoista vuosituhannen taakse. Melkoiset määrät hyttysiä siellä ainakin oli, eivätkä ne olleet mielikuvituksen tuotosta...

Stenstugun jälkeen yritin seurata Gotlandsledeniä Histillesin suuntaan, mutta hiekkatien huonokuntoisuuden takia käännyin takaisin noin 1,5 km jälkeen ja valitsin vaihtoehtoiseksi reitiksi Kräklingbosta tulevan asfalttitien. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti käännyin kuitenkin vielä kohti Torsburgenin linnavuorta, vaikka sinnekin vievä hiekkatie oli painajaismainen voimansiirtoon tunkeutuvan tomun ja kuormattua pyörää täristävän pinnan takia. Hajdeby Cafessa maistoin paikallista Äkta Gotland -jäätelöä, jossa oli hieman totutusta poikkeava maku - oliko se sitten parempaan vai huonompaan suuntaan, en tiedä, mutta ainakin se viilensi ja virkisti pölyisen tien varrella. Torsburgen itsessään olikin sitten melkoinen pettymys: alue on laaja eikä ainakaan tällä puolella ollut mitään konkreettista nähtävää (muuri olisi ollut ilmeisesti alueen toisella reunalla). Lisäksi näkötornikin oli suljettu, joten jatkoin matkaani lämpimässä illassa kohti Katthammarsvikiä. Siellä matkalaista odotti jälleen huonokuntoinen hiekkatie, jota pitkin pääsi Grogarnhuvudin rantakallioille maisemia ihailemaan. Herrvikin ja Sandvikin välisellä niemialueella olisi ollut parikin sopivaa wildcamp-paikkaa, mutta halusin päästä eroon näistä surkeista teistä ennen leiriytymistä, joten päädyin lopulta Östergarnin Strand Campingiin Sandvikenissä hieman ennen iltakahdeksaa. En tiedä sitten, vaikuttiko leirintäalueen valintaan leiripaikaksi myös päivän lööpit, joissa kerrottiin, kuinka lähistöllä Katthammarsvikissä oli kadonnut nuori nainen juuri edellisenä iltana...

Sudersand - Östergarn 132 km
Yhteismatka 132 / 365 km

Taustalla lähestyvä ukkosrintama pimensi koko Gotlannin

17.7. lauantai

Parin makuualustan ilmatäydennyksen ja ensimmäisen Gotlannin-yön jälkeen pääsin liikkeelle klo 7, aamu oli jälleen aurinkoinen ja lämmin. Päätielle pääseminen kesti lähes 45 minuuttia, sen verran huonokuntoinen tuo Sigarvestrandin hiekkatie oli. Matkan edetessä poikkesin tutustumassa alueen merkittävimpiin kivikirkkoihin, kuten Lärbro, Rute ja Bunge. Tutkin myös vastaisuuden varalle mahdollisuutta täydentää juomavesivarantoja hautausmaiden kasteluhanoista, mutta kysymättä en sitten uskaltanut luottaa niiden juomakelpoisuuteen. Liikenteellisesti 149-tie Kappelshamnin kautta oli varsin hiljainen, mutta suorempi 148-tie oli sen sijaan aika runsaasti liikennöity - ilmeisesti Sudersandin hiekkarannalle oli tänään tunkua. Fårösundiin saavuin hieman ennen kello kymmentä. Ennen lautalle menoa kävin paikallisessa ICA-supermarketissa, jotka olivat yleensä varsin ylellisiä eväidenhankintapaikkoja. Oma suosikkini oli valmissämpylä (hinta oli yleensä noin 40 SEK eli noin 4 euroa), jonka täytteenä oli esimerkiksi katkarapusalaattia tai vaikkapa meetvurstia mehevän valkohomejuuston kera. Nestetäydennystä varten ostin yleensä maustettua kivennäisvettä, logistisista syistä puolen litran pulloissa,vaikka 25 pullon ostamisen jälkeen isommat 1,5 litran pullot olisivat olleet aika lailla taloudellisempia... Mielenkiintoisimmat maut olivat Lokan afrikkalaissävyiset meloni&baobab sekä mango&marula.

Fårösundin lauttamatka kesti reilut viisi minuuttia, joten matkaa pääsi jatkamaan Ingmar Bergmanin maisemissa varsin pian. Fårön saarella näki huomattavan paljon vuokrapyöräilijöitä - yleensä pariskuntia, joilla naisen pyörässä oli etukori ja miehen pyörän perässä peräkärry. Varsinainen pitkän matkan retkipyöräilijä tuntui olevan täälläkin melkoinen harvinaisuus. Fårön kirkon kohdalla poikkesin päätieltä Lauterhorniin kohti Digerhufvudin luonnonsuojelualuetta. Tämän rantareitin varrella lampaat liikkuivat vapaasti, joten tiessä oli paljon ferist-lammasaitoja, joiden ylittäminen raskaasti lastatulla pyörällä vaati varovaisuutta. Digerhufvudin rannat ovat karuja ja kivisiä, ainoastaan raukkimuodostelmat kohoavat tasaisesta rantamaisemasta. Taivaanrannassa näkyi jo tummanpuhuva pilviseinämä, joka liittyi illaksi ennustettuun ukkosrintamaan. Tämän tietäen olin jo ennakkoon varautunut leiriytymään aikaisin iltapäivällä, jotta en joutuisi pulaan ukonilman kanssa.
Ehdin kuitenkin vielä poiketa Fårön majakalla saaren itäisimmässä kärjessä, ennen kuin asetuin Sudersandin leirintäalueelle noin puoli kolmen aikoihin. Täällä (kuten yleensä muuallakin Ruotsissa) leiriytyjältä vaaditaan pohjoismainen Camping Card, jonka vuositarroineen voi ostaa myös paikan päältä 130 kruunun hintaan. Mielenkiintoista sen sijaan oli se, että henkilötiedoistani ei kukaan ollut kiinnostunut...ei korttia eikä leiriytymistä varten. Suihkua varten myydään 10 kruunun poletteja, joita ostin varmuuden vuoksi kaksi kappaletta. Toinen jäi kuitenkin käyttämättä, koska neljä minuuttia tuntui riittävän aivan hyvin
yhteen kertaan.

Päivän varsinaisen aterian nautin kävelymatkan päässä olevassa Carlsson Restaurangissa, jossa olisi saanut myös kiviarinauunissa paistettuja pizzoja. Paluumatkalla poikkesin Ullahaun luonnonsuojelualueella, jossa on lentohiekkadyynejä keskellä metsää. Paikalliset kuntoilijat kiusasivat itseään hölkkäämällä todella upottavassa hiekassa pitkin aluetta halkovaa luontopolkua. Leirintäalueelle palattuani huomasin reissun ensimmäiset retkipyöräilijät, perhe kolmine lapsineen. Tässä vaiheessa ilma tuntui jo hyvin trooppiselta, kun ukonilma lähestyi lounaasta. Leirintäalueella sähköt pätkivät ja vesikin oli ajoittain poikki - seuraavan päivän lehtien lööpeissä oli pääuutisena Gotlannin sähkökaaos: koko saari oli ollut sähkötön ainakin osan aikaa. Illalla rintama saavutti myös Sudersandin ja iltayöstä kävikin varsin kova ukonilma, vettä satoi kaatamalla ja salama iski useasti aivan alueen tuntumassa. Haltin Hike&Bike-teltta kuitenkin piti ansiokkaasti veden ulkopuolella ja pystyin jatkamaan unia - tosin tyhjän makuualustan päällä...

Sigarvestrand - Sudersand 94 km
Yhteismatka 94 km / 233 km

Ruusujen kaupungissa

15.7. torstai

Matka käynnistyi perinteisten ja jo totuttujen lastausrutiinien jälkeen pikajunan kyydissä kohti Turun satamaa. Olisi ehkä kannattanut jäädä pois jo Turun asemalla ja polkea Siljan lähtöselvitykseen, sillä ilmastoimaton ja läkähdyttävän kuuma juna seisoi lähes puoli tuntia ennen muutaman minuutin siirtymää satamaan. Aikaa jäi silti reilusti pyörän lastaamiseen matkakuntoon ennen lähtöselvityksen alkamista.

Yllätyksekseni olin ainoa polkuvoimalla Silja Europan kyytiin pyrkivä matkustaja. Moottoripyöriä olikin sitten huomattavasti enemmän, muiden muassa kaksi pariskuntaa oli matkalla Etelä-Ruotsiin ja kolmen miehen porukka kohti Skotlantia. Ennakkoarvausten perusteella pääsisimme nousemaan laivaan joko ensimmäisinä tai viimeisinä, ja viimeisinähän meidät sinne lopulta ohjattiin - sadekuurokin ehti jo hieman kastelemaan odotellessa. Kokonaisuudessaan lastaus vei todella kauan ja laiva pääsi irtautumaan rannasta klo 20:40, noin puoli tuntia aikataulustaan myöhässä.

Seaside Cafessa nautitun iltapalan jälkeen aloin valmistautua yöpuulle hyttipaikkani yläpedillä. Olin ottanut tietoisen riskin valitsemalla hyttipaikan jaetusta hytistä (varaushetkellä vapaina olleet kokonaiset hytit olivat suolaisen hintaisia...), johon ilmaantuivat Jari (työkeikalla menossa noutamaan autoa Tukholmasta) ja Antti (matkalla veneilemään Ruotsin rannikolle). Seuraavan päivän ohjelma velvoitti kaikkia sen verran, että kaverit lupasivat "ottaa vain pari korkeintaan" ja sivistyneestihän se sitten menikin.

Kotoa rautatieasemalle 8 km.
Yhteismatka 8 / 8 km.

16.7. perjantai

Aamulla kännykän herätys vaati nousemaan klo 4:50 Ruotsin aikaa, kymmenessä minuutissa ehdin jo Seaside Cafeen aamupalalle katkarapuleipää mutustelemaan. Laiva tuli aikataulun mukaisesti klo 6:10 satamaan - valitettavasti rantautuminen jää aina näkemättä valmistautuessaan maihinnousuun autokannella. Sää oli jo heti aamusta aurinkoinen ja lämmin, joten ei muuta kuin kartan ja pyörätieopasteiden avulla suunnistamaan etelää kohti pois kaupungista. Ensimmäinen huti tulee heti alkumatkasta, kun olisi pitänyt ymmärtää kääntyä kaksisuuntaiselle pyöräkaistalle, joka oli merkitty yksisuuntaisen kadun laitaan. Kartan avulla kuitenkin huomasin tämän melko nopeasti ja "ukemin" jälkeen pääsin oikealle reitille.

Pyöräkaistat on merkitty Tukholmassa selkeästi, mutta ne ovat melko kapeita ja sen vuoksi oletuksena yleisesti yksisuuntaisia. Suunnan voi päätellä katuun maalatuista pyöräsymboleista - jos näkyy oikein päin oleva kuva, siihen suuntaan saa ajaa. Joissakin leveämmissä kohdissa on myös kaksisuuntaisiksi merkittyjä väyliä. Monesti risteyksissä vasemmalle kääntyvä pyöräkaista on ohjattu koukkaamaan ensin oikealle ja sitten risteämään kohtisuorasti suoraan menevän pyöräkaistan samoin kuin ylitettävän kadun kanssa. Usein pyöräkaista saattaa olla myös kadun keskellä siten, että pyöräilijöiden oikealla puolella on autokaista esimerkiksi kääntymistä varten.

Ensimmäisen vihreän Nynäsleden-opastekyltin huomasin lähes tunnin polkemisen jälkeen. Pian tämän jälkeen tuli toinen suurempi huti suunnistamisessa, kun en huomannut pujahtaa meluaidan välistä. Jälleen kadunnimillä varustettu tarkka kaupunkikartta osoittautui hyödylliseksi (en tässäkään viitsinyt olla niin moderni, että olisin turvautunut kännykän GPS:ään). Takaisin reitille päästyäni olikin jo huomattavan helppo pysytellä kurssissa kohti Tukholman eteläisiä esikaupunkialueita - varjoisa ja vehreä pyörätie kulki aivan moottoritien läheisyydessä meluvallin ja kapean metsäkaistaleen suojassa. Joissakin kohdissa Nynäsleden keräilee jyrkimmät mäet syrjäisempiä pyöräteitä pitkin, kun katua pitkin olisi päässyt huomattavasti helpommalla. Kaupunkiympäristö alkoi jäädä vähitellen taakse ja luonto pääsi enemmän esille: Lännassa Nynäsleden kulki vanhalla soratiepohjalla, jonka varressa aterioi metsäkauris vasoineen. Seurailin Nynäsledeniä kohti Samuelsåsia, jossa kapea tie on jäänyt vaille ylläpitoa ja päällyste rapautunut melkoiseen huonoon kuntoon. Välandanin kohdalla päätin olla jatkamatta virallista Nynäsledeniä pitkin, koska se kiertää huomattavan määrän lisäkilometrejä verrattuna suorempaan reittiin. Niinpä päätin oikaista Tungelstan kautta 73-tielle suoraan kohti Nynäshamnia. Tällä kohden 73-tien rinnalle on rakennettu uusi moottoritie, joten liikenne oli verraten hiljaista. Siitä huolimatta vanhakin tie oli saanut uuden päällysteen leveitä pientareita myöten. Uuden moottoritieosuuden jälkeen reitti johti takaisin alkuperäiselle 4-kaistaiselle 73-tielle ja sitten äkkiarvaamatta keskelle tietyömaata! Päästyäni tästä sepelipinnoitteesta eroon Ösmon kohdalla 73-tie on mutkainen ja erittäin raskaasti liikennöity, eikä pyörälle ole juurikaan tilaa (autot eivät kuitenkaan tuntuneet suuremmin asiasta hermostuvan), kun yritin ahtautua olemattomalle pientareelle autojen ja paikoitellen reunassa olleiden betoniporsaiden väliin. Tilanne helpottuu vasta lähempänä Nynäshamnia, kun tieltä pääsee pujahtamaan pois hieman sivummalle. Uhkaavat tilanteet eivät kuitenkaan päättyneet vielä tähän: Nynäshamnin satamaa lähestyessäni päästelin alamäessä pikkuriikkisen männynkävyn ylitse, jolloin pyörän takaosa rusahti pahaenteisesti. Tarkemman vilkaisun jälkeen mitään vaurioita ei kuitenkaan tullut.

Sataman lähtöselvityksessä joudun ensiksi standby-jonoon, koska minulla ei ollut ennakkovarausta. Pian kuitenkin selvisi, että pääsen peruutuspaikalle - tosin vain kansipaikalle, joten istumapaikka löytyy korkeintaan kahvilasta. Laivaa odotellessani jutustelin Gotlantiin matkalla olevan noin 55-vuotiaan tukholmalaismiehen kanssa, joka oli varsin aktiivinen pyöräharrastaja. Hänellä oli nyt alla täyshiilikuituinen maantie-Giant ja oli juuri osallistunut Vätternrundan-kuntoajoon. Elokuussa hän aikoi ottaa osaa Gotland Bike Battle -maastopyöräkisaan. Hän kertoi myös Tukholman pyöräilykulttuurin viimeaikaisesta kehityksestä, jossa pyörien väliset kolarit ovat viime aikoina huomattavasti lisääntyneet kapeilla väylillä kohonneiden nopeuksien takia (olin aamulla niin aikaisin Tukholman liikenteessä, että en tätä puolta vielä havainnut).

Laivamatka kesti kolmisen tuntia kirkkaan aurinkoisessa kelissä. Ruokaakin piti jo saada laivalla nautitun välipalan jälkeen, joten suunnistin kohti muurin ympäröimää Visbyn vanhaa keskustaa. Torin laidalla olevassa Restaurang Nunnanissa tilasin annoksen lohipastaa. Aterian jälkeen pyörähdin pikaiselle tutustumiskierrokselle kaupungin keskustaan, joka osoittautui mäkisillä mukulakivikujilla melko työlääksi klossikenkien ja pyörän taluttamisen takia. Lyhyen kierroksen (varsinainen kaupunkikierros olisi tarkoitus tehdä vasta paluumatkalla) jälkeen hain lähikaupasta evästäydennystä ja suuntasin kohti pohjoista, koska illaksi pitäisi vielä löytää leiriytymispaikka jostakin hieman syrjemmältä.

Seurailin Gotlandsleden-pyöräreittiä, joka tosin tuntui olevan kokoelma kaikkein kovimpia nousuja muuten tasaisessa maastossa ja paikoitellen huonoimpia päällysteitä. Gotlantihan on iso kalkkikivilätty, joka varsinkin Visbyn puoleisella rannikolla nousee heti kapean rantakaistaleen jälkeen useamman kymmenen metriä merenpinnasta. Päätiet kulkevat siellä ylhäällä, joten rannassa olevien nähtävyyksien ja muiden kohteiden luota pitää aina kavuta takaisin ylös - juuri näin Gotlandsledenkin tekee Visbyn pohjoispuolella. Tärkeimmistä nähtävyyksistä tällä kertaa jäi näkemättä Lummelundan tippukiviluolat, koska kello oli jo ehtinyt ohittaa niiden sulkemisajan. Muutenkin Ruotsissa tuntuu olevan yleisenä periaatteena, että museot ja muut nähtävyydet ovat arkisin auki klo 17 tai korkeintaan klo 18 asti.

Ilta oli vielä varsin helteinen, joten pidin jäätelötauon Seriegård-kioskilla. Kyseinen paikka on erikoistunut sarjakuvahahmoja esittäviin veistoksiin ja patsaisiin, joita en nyt kuitenkaan jäänyt suuremmin pällistelemään. Päätieltä poikkesin Stenkyrkan kirkolle, jossa on komea pronssikautinen kärrynpyörähauta. Toinen pidempi poikkeama oli rannan suuntaan kohti Lickershamnissa olevaa Jungfru-raukkimuodostelmaa, joka on 12-metrinen hiekkakivimöhkäle korkealla rantajyrkänteellä. Polun varressa oli kyltti, joka kehotti kieltämään lapsia juoksentelemasta omin päin, koska alueella ei ole minkäänlaisia reuna-aitoja. Kyltin yllyttämänä pinkaisin vauhdilla Jungfruta ihmettelemään ja jyrkänteen reunalta kurkistelemaan...

Kartan perusteella odotin löytäväni leiripaikan jostakin Irevikin tienoilta, mutta paikan päällä pettymys olikin suuri: koko alue oli täynnä mökkejä, joten wildcamp ei siellä onnistuisi. Kuin sattumalta pienen matkan päässä oli uusi kyltti, joka osoitti kohti Sigarvestrandin rantaa Hall-Hangvarsin luonnonsuojelualueen eteläreunalla. Perille johti noin pari kilometriä pitkä kapea hiekkatie, mutta varsinainen ranta olikin sitten todella komea! Kello oli jo ehtinyt lyömään 21 (aurinko laski noin 21:30), mutta rannalla oli vielä paikallisia perjantai-illan viettäjiä aurinkotuoleissaan. Löysin sopivan leiripaikan rannan pohjoispäästä, teltan sain pystytettyä juuri kun aurinko painui horisontin taakse. Yksi rannalla olleista ryhmistä kuului jääneen vielä auringon laskettuakin, mutta pian nukahdin aaltojen kohinaan enkä moisesta enempää häiriintynyt. Suurempi ongelma olikin sitten Haltin ilmatäytteinen makuualusta, joka ei pitänyt ilmaa neljää tuntia pidempään sisällään...tällä kertaa en löytänyt vuotokohtaakaan.

Tukholma - Nynäshamn 80 km
Visby - Sigarvestrand 51 km
Yhteismatka 131 / 139 km.

Gotlanti 2010

Gotlanti 2010 starttaa heinäkuun puolivälin paikkeilla, kunhan säät eteläisellä Itämerellä ovat suotuisia. Erittäin onnistuneen Lofoottien-kierroksen jälkeen tarkoituksena on tehdä jotakin hieman erilaista, eli nauttia Gotlannin auringon alla merellisistä maisemista ja monimuotoisen menneisyyden jättämistä jäljistä. Lisäksi näin sesonkiaikana joutunee aktiivisesti väistelemään turisteja ;)

Reittisuunnitelmassa on noin 900 poljettavaa kilometriä:

• Tampere-Turku (juna)
  
• Turku-Tukholma (laiva)
  
• Tukholma-Nynäshamn ~80 km
  
• Nynäshamn-Visby (laiva)
  
• Gotlanti ympäri ~500 km
  
• Visby-Nynäshamn (laiva)
  
• Nynäshamn-Tukholma ~80 km
  
• Tukholma-Turku (laiva)
  
• Turku-Naantali ~20 km
  
• Naantali-Tampere ~200 km
  

Päiväkommentteja ja -kuvia ilmestyy tähän blogiin, mikäli yhteydet toimivat.