19.7. maanantai
Aamulla lähtö oli klo 7:50 jälleen aurinkoisessa säässä. Tällä kertaa kovahko tuuli kävi lännestä, joten ainakin sivuvastaista oli odotettavissa tämän päivän osalle. Päivän ensimmäinen nähtävyys oli Alskogin lähellä oleva Gålrumin kalmistoalue, joka tosin poikennut aiemmista kiviröykkiöalueista muuten kuin yhden kuvakiven ja parin karkeatekoisen venehaudan osalta. Gålrumin jälkeen poikkesin jälleen Gotlandsledeniltä isommalle 144-tielle, jota seurailin aina Hemseen ja Alvaan asti. Tällä reitinvalinnalla jäi näkemättä Gotlannin suurin pronssikautinen hautaröykkiö Uppgårderojr, jonka läpimitta on 45 metriä. Se on siis lähes tuplasti suurempi kuin esimerkiksi Suomen Sammallahdenmäessä oleva "Huilun pitkä raunio", joka on 24 metrin pituinen.
Alvan jälkeen siirryin pienemmälle tielle kohti Grötlingbota, jonka jälkeen seuraava pysähdys olikin Kattlundsin museotilalla. Tilan vanhimmat osat ovat jo keskiajalta (melkoisen matalalla on vanhimman osan katto!), vaikka sitä onkin laajennettu aina 1800-luvun lopulle asti. Erikoisuutena kannattaa mainita tilan ulkohuussi, joka on itse asiassa kaksi syvennystä pihaa ympäröivässä kiviaidassa. Kattlundsin jälkeen matka jatkui taas Gotlandsledeniä pitkin Burgeen, josta pieni poikkeama Faluddenin
majakalle. Alueella on armeijan tutka- ja antennilaitteita, joiden kuvaaminen on kiellettyä. Faluddenista palattuani oikaisin Hamran (maukas korvapuusti Hamra Bagerissa!) jälkeen Rofindsin ja Tomasen kautta, joten Gotlannin eteläisin niemi Barshageudd jäi sekin tällä kertaa nähtävyyksien listalta pois. Sundren jälkeen metsälaikut loppuivat ja maisema avartui, jolloin lounaistuuli pisti ajoittain kovastikin vastaan. Hoburgenin kallioille ehdin juuri sopivaan ruoka-aikaan klo 16, joten pakollisen Hoburgsgubbenin kuvaamisen jälkeen vuorossa oli mehevä entrecote-pihvi perinteikkäässä Majstregårdenin ravintolassa.
Hoburgenin pohjoispuolella rantatien varrella on varsin kuvauksellinen maisema, kun tie kulkee meren ja vehreän rantavallin välissä. Gervaldin jälkeen oikaisin jälleen suoraan Sippmanneen, koska Gotlandsleden olisi ollut taas hiekkatietä. Burgsvikin ja Fidenäsin lähistöllä oli lukuisia vuokrapyöräilijöitä, ilmeisesti lähistön leirintäalueilta. Täältä näkee myös horisontissa levittäytyvään Näsuddenin tuulivoimalapuistoon, jossa sähköä näyttää syntyvän ainakin tällaisella kelillä melko luonnonmukaisesti. Tiellä 142 oli runsaasti liikennettä, joten leiripaikkaa etsiessäni hakeuduin takaisin Gotlandsledenille siitäkin huolimatta, että jouduin taas polkemaan soralla. Ennakolta sopivaksi arvioimallani Nissevikenin alueella oli liian paljon asutusta wildcampia ajatellen, mutta sitten yllättäen Tingsvätin laidalta löytyi metsän reunasta pieni aukea, jolle oli kasattu kookas halkopino. Sain leirin pystyyn klo 19:45, vaikka huomasinkin myös muurahaisten tykästyneen kyseiseen paikkaan. Alusta oli pitkähköä heinikkoa, joten tyhjä makuualusta ei aiheuttanut tänä yönä suuremmin ongelmia.
Östergarn - Nisseviken 145 km
Yhteismatka 145 / 510 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti