18.7. sunnuntai
Sunnuntaiaamuna säärintaman jäljiltä keli oli pilvipoutainen ja tuuli luoteen puolelta. Liikkeelle lähdin puoli kahdeksan maissa, aamun tavoitteena oli yksinkertaisesti suunnistaa suoraan Fårösundin lautalle ja takaisin pääsaarelle, jotta matka voisi jatkua kohti etelää. Näin sunnuntaisin lauttoja oli ajossa vain yksi ja senkin vuoroväli oli pitkähkö, joten salmen ylitystä joutui odottamaan tällä kertaa puolisen tuntia. Pääsaaren puolella erkanin Gotlandsledeniltä Bunnin kohdalla, kun suuntasin kohti Lergravin raukkialuetta. No, raukithan nyt olivat paljolti samankaltaisia hiekkakivimöhkäleitä kuin aiemminkin on jo nähty, joten eipä niistä sen enempää. Matka jatkui kohti Sliteä, jota lähestyttäessä Gotlandsleden muuttui hiekkapintaiseksi kärrytieksi. Sliteen saapuminen ei kuitenkaan ollut erityisen luonnonläheinen, sillä tämä reitti johti suurten hiilivoimaloiden seinien välistä. Päivän pääateria oli tänään Phoenicia-ravintolan ulkoterassilla popsittu Pizza Marinara. Iltapäivällä aurinkokin alkoi taas porottaa kuumasti, joten päätin poiketa Gotham Cityn.. eikun Gothemin kirkolla ja yrittää löytää Gothemista jotakin välipalaa nestetäydennyksen kera. Gothem Cafessa sainkin ensimmäisen maistiaisen gotlantilaisesta herkusta, eli ison palan sahramipannukakkua sinivadelmahillon ja kermavaahdon kera. Valitettavasti itse pannukakku ei tarjonnut mitään suurta makuelämystä (pääraaka-aineena riisiryynit), mutta kyllähän se lisukkeineen kelpasi nälkäiselle matkalaiselle.
Norrlandassa poikkesin taas hieman reitiltä Norrlanda Fornstugalle, joka on 1700-luvulta peräisin olevaa maatilaa esittelevä ulkoilmamuseo. Museoalue on avoin, mutta portille voi jättää 10 kruunun vapaaehtoisen sisäänpääsymaksun. Täältä eteenpäin Gotlandsleden kulki taas hiekkapohjaisella kärry- tai metsäautotiellä, jonka kapein kohta oli reilun metrin levyinen silta ojan ylitse. Tällä osuudella pääsi taas kohtaamaan harvinaisuuden, eli pari retkipyöräilijältä vaikuttavaa kulkijaa tuli reitillä vastaan. Pronssi- ja rautakautinen kalmisto Trullhalsar osui myös reitin varrelle, mikäli metsikössä olevat olevat kivikasat herättävät mielikuvituksen eläytymään hautajaismenoihin puolentoista vuosituhannen taakse. Melkoiset määrät hyttysiä siellä ainakin oli, eivätkä ne olleet mielikuvituksen tuotosta...
Stenstugun jälkeen yritin seurata Gotlandsledeniä Histillesin suuntaan, mutta hiekkatien huonokuntoisuuden takia käännyin takaisin noin 1,5 km jälkeen ja valitsin vaihtoehtoiseksi reitiksi Kräklingbosta tulevan asfalttitien. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti käännyin kuitenkin vielä kohti Torsburgenin linnavuorta, vaikka sinnekin vievä hiekkatie oli painajaismainen voimansiirtoon tunkeutuvan tomun ja kuormattua pyörää täristävän pinnan takia. Hajdeby Cafessa maistoin paikallista Äkta Gotland -jäätelöä, jossa oli hieman totutusta poikkeava maku - oliko se sitten parempaan vai huonompaan suuntaan, en tiedä, mutta ainakin se viilensi ja virkisti pölyisen tien varrella. Torsburgen itsessään olikin sitten melkoinen pettymys: alue on laaja eikä ainakaan tällä puolella ollut mitään konkreettista nähtävää (muuri olisi ollut ilmeisesti alueen toisella reunalla). Lisäksi näkötornikin oli suljettu, joten jatkoin matkaani lämpimässä illassa kohti Katthammarsvikiä. Siellä matkalaista odotti jälleen huonokuntoinen hiekkatie, jota pitkin pääsi Grogarnhuvudin rantakallioille maisemia ihailemaan. Herrvikin ja Sandvikin välisellä niemialueella olisi ollut parikin sopivaa wildcamp-paikkaa, mutta halusin päästä eroon näistä surkeista teistä ennen leiriytymistä, joten päädyin lopulta Östergarnin Strand Campingiin Sandvikenissä hieman ennen iltakahdeksaa. En tiedä sitten, vaikuttiko leirintäalueen valintaan leiripaikaksi myös päivän lööpit, joissa kerrottiin, kuinka lähistöllä Katthammarsvikissä oli kadonnut nuori nainen juuri edellisenä iltana...
Sudersand - Östergarn 132 km
Yhteismatka 132 / 365 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti