Aamulla matka jatkui taas klo 7:45. Alkumatkasta Korsvegenin ja Gåsbakkenin maasto oli metsäisen kumpuilevaa, jossa pääsi näkemään niin hirven, kurkiparven kuin pienen metsäkauriinkin. Tie laskeutui 250 metristä 50 metriin saavuttaessa Svorkmohon, jossa ostin hieman aamupalaa paikallisesta kaupasta. Sää oli aamulla pilvisen harmaa ja tihkusateinen, mutta alkoi hieman kohentua päivän ehtiessä pidemmälle. Reitti jatkui 65-tietä pitkin nousuvoittoisena kohti Øvre Rindalia, josta noin 200 metrin korkeudesta merenpintaan asti laskeutuva jokilaakso sitten siivittikin koko loppumatkan menoa auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Hetken ihmettelin miten tien reuna oli tässä säässä kastunut kapealta alalta aivan reunaviivan ympäriltä, kunnes syy selvisi: norjalainen tienpitäjä oli katsonut tarpeelliseksi pestä tien reunaviivaa! Kuorma-auton keulalla olevan vesisuuttimen suihku todellakin jäi enintään 30 sentin levyiseksi ja kohdistui aivan reunaviivalle - epäselväksi kuitenkin jäi, miksi ihmeessä ihan hyvin näkyvät tiemerkinnät tällaista siivousta kaipasivat. Putipuhdasta reunaviivaa seuraten ehdin Surnadalsøraan noin puoli kahdeksi eväitä ostamaan. Reitin ensimmäinen lauttamatka oli Kvannen ja Rykkjenin välillä Stangvikfjordenin ylitys, joka ei kymmentä minuuttia kauempaa kestänyt.
Ennen Sunndalsøraa 70-tiellä oli muutama tunneli (pituuksiltaan 1040, 1200 ja 610 metriä), joista kuitenkin selvisin kunnialla. Päivän palautumisateriana oli Spagetti Carbonara Sunndalsøran keskustassa sijaitsevassa Express Pizzaburgerissa. Leiripaikaksi kahdesta lähes vierekkäisestä vaihtoehdosta valikoitui tällä kertaa Furu Campingcenter, joka sijaitsi pari kilometriä keskustasta "väärään" suuntaan kohti Oppdalia. Illaksi sää oli taas pilvistynyt, mutta lämpötila salli toisen peräkkäisen ajopäivän shortseissa vaikka illalla hieman takkia joutuikin harteille vetämään. Alkuyöstä jonkin aikaa nukuttuani havahduin rapinaan teltan absidissa, unenpöpperöisenä olin hämärässä näkevinäni oviaukon hyttysverkon läpi kolmannen "kengän" tai ainakin suunnilleen samankokoisen mytyn. Yritin kevyesti heilutella oviaukon kangasta pelotellakseni tätä yövierasta, mutta mitään ei tapahtunut enkä sitten ryhtynyt sen järeämpiin toimiin. Hetken päästä ulkoteltan liepeet vain suhahtivat nopeasti, kun tuntemattomaksi jäänyt otus ilmeisesti lopulta tajusi olevansa turhan lähellä ihmistä - varmistin vielä, että kolmas "kenkä" oli todella kadonnut absidista.
Päivä numeroina:- matka 150 km
- bruttonousu 1580 m
- yölämpötila +10
- päivälämpötila +18
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti