Yhteenveto
- Pyöräilymatkaa 845 km
- Vertikaalinousua noin 5800 m
- Varsinaisia pyöräilypäiviä 8
- 6 päivää aurinkoista tai puolipilvistä, lämpötila päivällä 16-24 astetta, yöllä noin 13-15 astetta.
- 2 päivää pilvistä ja ajoittain sateista, lämpötila päivällä sekä yöllä 6-13 astetta
- 3 yötä sateista
- Pykeijan wildcamp-leiripaikka
- Kongsfjordfjälletin ylänkö auringon tultua esiin
- Keskimäärin varsin hyvä pyöräreissusää (no, ainakin vastatuulta lukuunottamatta...)
- Eskelisen mukava bussikyyti
- Sään takia väliin jääneet patikkareissut (Syltevikfjorden ja Tanahorn)
- Noin neljäsosa reitistä oli jo kertaalleen koettua noin kymmenen vuoden takaa
- Palautumis- ja uniongelmat, joiden takia reissu oli ajoittain melkoista puurtamista
- VR:n sähköiset lipunmyyntijärjestelmät
- Leirintäalueet
- Vestre Jakobselv Camping ***
- tuttu ja turvallinen
- Berlevåg Pensjonat & Camping ****
- pieni mutta silti kaikki tarpeellinen siistissä paketissa
- Nuorgamin Lomakeskus ***
- perussiisti
- Utsjoen Lapinkylä Camping ***
- asiallinen mutta hieman ajan hampaan kuluttama
- Wildcamp-paikat
- Saunalampi ***
- tuttu ja rauhallinen paikka, vaikka tie ei kovin kaukana olekaan
- Pykeija ***
- yllätyslöytö meren äärellä, mutta lähellä tietä
- Hamningberg ***
- tuttu paikka, mutta asuntoautolegioonan takia ei enää edes illuusiota Euroopan reunan idyllistä
- Båtsfjord ***
- rauhallinen ympäristö ja pehmeä alusta
Tällä kertaa merkittävin uudistus varustepuolella lienee ollut Expedin ilmatäytteinen Ultralite-makuualusta, jonka täyttämiseen käytin isoon kompressiopussiin integroitua pumppua - alustan sai täyteen parilla pussillisella ilman puhkumista. Alusta oli parilla tarranauhan palalla kulmistaan kiinni Therm-a-Restin Z-Lite-munakennoalustassa, jonka tarkoituksena oli antaa suojaa teltan alle jääneiden terävien yllätysten varalta. Lisäksi yhdistelmä luisteli teltan lattialla vähemmän kuin pelkkä ilma-alusta. Kuten matkakertomuksessa jo mainitsin, alustajärjestelyllä oli sekä hyviä (ensisijaisesti mukavuus muuten kovalla alustalla) että huonoja (suuri korkeusero teltan lattiasta herättää "sängystä putoavan") puolia.
Ulkoteltan viimetalvinen impregnointi Nikwaxin telttakyllästeellä vaikutti onnistuneen hyvin, vaikka toimenpide vaatikin melkoisesti kärsivällisyyttä, erityisesti kyllästeen aktivointi hiustenkuivaajalla lämmittämällä. Lopputuloksena sadepisarat helmeilivät kevyesti kankaan pinnalla ja ulkoteltan sai käytännössä kuivaksi pelkällä ravistelulla. Myöskään teltan pakkaamiset ja purkamiset reilun viikon aikana eivät vielä saaneet aikaan niin paljon mekaanista kuormitusta, että kylläste olisi kulunut pois.
Laitepuolella siirryin omavaraisuuteen sähkön tuotannossa: Shimanon LX-napadynamosta sain virtaa Busch&Müllerin USB-laturin kautta 6000 mAh:n virtapankkiin, josta sitten riittää älypuhelimen täyslataukseen pari kertaa. Tällä reissulla sähköä oli pääosin riittävästi tarjolla normaalisti seinäpistokkeista, mutta kokeilin silti jonkin verran myös oman lataussysteemin käyttöä. Napadynamon vastus on hämmästyttävän alhainen myös kuormitettuna eikä vastusta käytännössä lainkaan havaitse retkikuorman kanssa (eipä sitä juurikaan huomaa edes tyhjällä pyörällä ajaessa). Laturi lataa seinälaturia vastaavalla teholla noin 16 km/h nopeudesta alkaen, virtapankin lataus tyhjästä täyteen näyttäisi kestävän kuutisen tuntia.
Tekniset ongelmat
Pyörä toimi tällä kertaa moitteettomasti, edes ketju ei vihoitellut missään vaiheessa. Suurimmat ongelmat olivatkin kuskin puolella, lähinnä nesteytykseen, unen laatuun ja palautumiseen liittyen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti