Vajaat kymmenen senttiä paksu ilma-alusta osoittautui päteväksi varusteeksi kylkinukkujalle, mutta toisaalta nukkuessaan pyörivän ja hyörivän yöunesta tuli katkonaista, kun alustan korkeusero herätti tottumattoman "sängystä putoamisilla". Aamulla sää oli edelleen aurinkoinen, lämpötila nousi vauhdilla 20 asteeseen ja jopa ylikin. Leirin purkamisen jälkeen pääsin liikkeelle klo 8:30, tänään edessä olisi ensimmäinen kokonainen "työpäivä" tien päällä. Kymmenen kilometrin jälkeen tien vasemmalla puolella olisi ollut Saunalampeakin upeampi wildcamp-paikka hiekkarantoineen, mutta enpä muistanut tätä helmeä ensimmäisen pohjoisen reissuni ajoilta. StreetView'n ennakkokatselussa tämä Välijärven rantatöyräs jäi myös huomaamatta -- hieman kyllä harmitti, koska paikka oli tällä kertaa täysin autio, vaikka jäljistä päätellen sillä onkin lähiaikoina ollut ilmeisesti karavaanareita parkissa.
Sevettijärveä lähestyessäni tämän reissun ensimmäiset kaksi poroa pelästyivät kaksipyöräistä kulkijaa ja lähtivät juoksemaan karkuun, mutta kovin hyödyttömästi tietä pitkin samaan suuntaan ja samaa vauhtia kuin minäkin... ravia kesti hetken ennen kuin ymmärsivät kääntyä kohti pöpelikköä. Kun kymmenen aikaan pysähdyin tepastelemaan Sevettijärven hienolla hiekkarannalla, fiilis oli varsin kesäinen, hyttysiä tosin oli hieman enemmän kuin toivoisi. Matkan jatkuessa lämpömittari alkoi kolkutella hellerajaa samalla kun Porotila Toini Sanilan kyltti opasti erkanemaan oikealle kilometrin mittaiselle soratiepätkälle. Kello oli jo puoli kaksitoista, joten ruokailu valmiista pöydästä olisi paikallaan, siispä nokka kohti Toinin keittiötä. Koska keittiö ei kuitenkaan vielä ennen puolta päivää ollut auki, sovin käyväni suihkussa ennen tilaamani savuporopastan kimppuun pääsemistä. Omin voimin liikkuvan matkaajan kannalta Toinin ateriat ovat varsin kustannustehokkaita, koska niihin kuuluu aina myös alkukeitto, leipä, jälkiruoka sekä kahvi tai tee.
Ennen Norjan rajan ylitystä kävin vielä Näätämön kaupassa täydentämässä kivennäisvesivarantoja, koska jotenkin nesteytys ei toiminut kunnolla: neste tuntui kulkevan suoraan systeemin läpi jättäen suun janoiseksi kuin hiekkapaperi. Melkein heti rajan toisella puolella on Neiden, jonka komeiden koskien partaalla kalastajat ahkerasti kokeilivat onneaan. Neidenin jälkeen alkoi reitin ensimmäinen ylämäeksi laskettava nousu kohti Farimajängän ylänköosuutta, jossa vastaan tuli yksinäinen retkipyöräilijä Bob Yak -kärryineen. Meri näyttäytyi ensimmäisen kerran Pykeijavuonon pohjukassa, vaikka siitä olikin vielä jonkin verran matkaa tienristeykseen, josta pääsee vuonon suulla sijaitsevaan varsinaiseen Pykeijan kylään. Pääosin tie seuraili Varanger-vuonon etelärantaa, auringossa lahdenpoukamat hohtivat turkoosinsinisenä - hmm, missäs maassa sitä nyt oltiinkaan? Kello oli 17:20, kun edessäni avautui idyllisesti auringossa kylpevä Pykeija. Ostettuani välipalaa paikallisesta kyläkaupasta siirryin kahvilaan, jossa pystyi asioimaan suomeksi - reissun ensimmäinen norjalaisvohveli kaikkine lisukkeineen olikin pitkästä aikaa makoisa naposteltava.
Seuraavaksi olikin vuorossa sopivan leiripaikan etsiminen, mikä lopulta onnistui varsin helposti pienen matkan päästä Pykeijasta, paikallisen "ulkoilureitin" alkupäästä. Vieressä oli sininen laguuni tarjoamassa merinäköalaa ja rannan kivikkoa pystyi hyödyntämään pyörän pysäköinnissä. Etäämpänä naapureina oli pari suomalaista kalastajaa omassa leirissään. Tie kulki melko läheltä leiripaikan yläpuolelta, mutta maaston ansiosta autolla ei paikalle oikeastaan olisi päässyt. Yöksi oli luvassa hieman sadetta, mutta enpä sitä lopulta juurikaan huomannut, vaikka yöuni olikin edelleen jonkin verran katkonaista.
Pyörän liikkeet
- 138 km (Saunalampi - Pykeija)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti