Aamulla respa avautui jo kahdeksalta, joten sain hoidettua tilit selviksi ennen lähtöäni. Asiointi onnistui yllättäen täälläkin ihan suomen kielellä, telttapaikka maksoi 150 NOK. Majoitusrakennuksessa oli pieni keittiö ja ruokailutila, jossa oli tarjolla aamiaista huonemajoittujille. Kysyin mahdollisuudesta ostaa aamiaista myös itselleni, mutta yllätyin vastauksesta: aamupalaa ei ole tarjolla edes rahalla muille kuin huonemajoittujille, koska ruokailutila on niin pieni. No, eipä leirintämajoittujiakaan kovin montaa ulos mahdu...
Berlevågissa tarkoituksenani oli patikoida Tanahornin näköalapaikalle, mutta pilvet näyttivät roikkuvan sen verran alhaalla, että arvelin näköalan melko olemattomaksi. Niinpä toinenkin ennakkoon suunnittelemani patikkaretki - vieläpä se mielenkiintoisempi - jäi tällä reissulla väliin. Jälkikäteen arvioiden tämä oli ehkä parempikin vaihtoehto, koska loppupäivä osoittautui sen verran raskaaksi, että patikoinnin toteuttaminen olisi käytännössä vaatinut kokonaisen välipäivän.
Kello 9:45 pääsin jatkamaan matkaa, taivas oli pilvessä ja lämpötila edelleen alle kymmenen astetta. Tie myötäili rantaa lähes vaakatasossa Kongsfjordiin asti, jossa puolilta päivin piipahdin paikallisessa kyläkaupassa/-museossa. Tilasin seinällä mainostetun vohvelin, mutta tällä kertaa se osoittautui pettymykseksi lämmitettynä eikä vastapaistettuna, lisukkeena pelkkää tusinahilloa. Kongsfjordin jälkeen tie aloitti varsinaisen nousunsa kohti Kongsfjordfälletin ylänköä. Kello 14 mennessä teiden 890 ja 891 risteykseen poljettuani korkeutta oli kertynyt reilut 230 metriä. Tästä oli edessä vielä yli 100 metrin nousu yli Båtsfjordfjelletin (358 m), joka tänään tarjosi maisemien sijasta kylmän pilven sisällä polkemista. Kun lasku lopulta alkoi kohti Båtsfjordia, unohdin kokonaan varustautua hyytävään kyytiin - ylimääräinen fleece-pusero olisi ollut välttämätön alle 10 asteessa kylmään vastatuuleen lasketellessa noin 11 kilometrin matkan. Kello 17 perille merenpinnan tasolle päästyäni olin lähes umpijäässä, ainoana ajatuksena rynnätä sisälle Båtsfjord Bryggeen tankkaamaan jotakin lämmintä. Kuuma kaakao ja täytetty chiabatta saivatkin polkijan olon nopeasti normalisoitua. Käväisi kaupassa täydentämässä eväsvarastojani ennen kuin palasin Bryggeen syömään varsinaista pääateriaa, joksi valikoitui Fish and Chips, joka ainakin nälkäisenä popsittuna oli ihan mukiinmenevä annos. Jännää muuten, että virallisissa tienvarren infotauluissa Bryggeä ei mainita lainkaan...
Seuraavaksi vuorossa oli jälleen yösijan etsiminen. Aluksi kiertelin Båtsfjordin taajaman alueella, mutta eipä sieltä oikein löytynyt riittävän etäällä rakennuksista olevaa leiripaikkaehdokasta. Lisäksi Båtsfjordissa on runsaasti kalateollisuutta, joten lähes kaikkialla leijuu melkoisen pistävä kalanhaju. Lopulta suuntasin taajaman eteläpuolelle hieman syrjäisemmän asuinalueen vierestä alkavalle ulkoilureitille. Ulkoilureittiä seuratessani vastaan tuli paikallinen vedenottamo, joka oli aidattu verkkoaidalla ja jonka aluetta ympäröi tasainen varvikkomaasto. Täysosuma! Ulkoilureitti oli juuri ja juuri näköyhteyden päässä, pyörän sai nojaamaan aitaa vasten, teltan pehmeälle ja tasaiselle varvikolle, taustalta kuului vain tunturista laskevan puron etäinen kohina. Illan aikana en huomannut ulkoilureitillä kuin yhden maastopyöräilijän, joka lasketti sen verran kovaa vauhtia alamäkeen, että tuskinpa ehti edes havaita leirini olemassaoloa.
Pyörän liikkeet
- 116 km (Berlevåg - Båtsfjord)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti