Kun lauantaiaamuna surffailin VR:n nettisivuille ostamaan lippuja pohjoisen yöjunaa varten, kaikki näytti ensin onnistuvan vaivattomasti. Oletuksena systeemi lätkii makuupaikkoja järjestyksessä, mutta vaunukartan avulla paikan voi itse valita hieman kauempaa edempänä olevista makuuvaunuista, jolloin on epätodennäköisempää joutua jakamaan hytin kanssamatkustajan kanssa. Ja koska pyöräreissuun tässä ollaan lähdössä, merkitsin samalla myös pyöräpaikan mukaan ostoskoriin ennen siirtymistä verkkokaupan kassalle. Mutta mutta... tilausvahvistus sanoo, että pyöräpaikka on IC-vaunussa numero 20! Voi veljet, mieleen palautui edellisen kesän reissun aloitus IC-junassa: IC-vaunujen pyöräpaikkojen suunnittelija ei ole koskaan tainnut edes nähdä polkupyörää... etupyörästä roikottava "kolmen" paikan teline on pyöränkuljetuksen irvikuva, jonka "käytettävyys" on lähinnä kiusantekoa! Joko ne nyt ovat laittaneet eläkkeelle vanhan kunnon konduktöörivaunun, johon sai lastattua matkatavaroita (ja polkupyöriä) suhteellisen vaivattomasti ja vieläpä melkoisen suurina määrinä? Niinpä keskeytin verkko-ostokset ja polkaisin samantien asemalle lipunmyyntiin saadakseni tarkempaa tietoa yöjunan palveluista. Tiskillä virkailija oli sitä mieltä, että kyllähän yöjunassa on konduktöörivaunu, tuo lipunmyyntisysteemi nyt vain näyttää tuon paikan vähän hassusti... Pelasin tässä vaiheessa kuitenkin varman päälle ja laitoin tiskiin ylimääräiset viisi euroa vielä toisestakin pyöräpaikasta, jotta saisin varmistettua edes kohtuullisen elintilan telineestä. Näillä pelimerkeillä sitten jäätiin odottamaan iltaa ja lopullista totuutta pyöräpaikan olemuksesta.
Junan saapuessa laiturille Tampereen ilta oli poutainen ja lämpötila 18 astetta. Mutta missä on vaunu numero 20...ahaa, tuolla viimeisenä ennen autovaunuja (miksei muuten junien vaunujärjestystä ole enää dokumentoituna missään?). Eipä se tosiaan ainakaan konduktöörivaunu ole, mutta pikainen vilkaisu osoittaa, että kyseessä ei sittenkään ole pahamaineinen roikotusteline vaan vanhaan tupakkaosastoon rakennettu seisontateline kolmelle pyörälle. Pyörän renkaat sujahtavat metallilevyyn leikattuihin koloihin (etuteline jäi onnekkaasti juuri ja juuri levyn yläpuolelle), etupyörä hieman käännettynä jotta ohjaustangot saadaan optimaalisemmin limitettyä. Telineen sivuilla on lisäksi hieman tilaa laukkujen sijoitusta varten. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus yllätti positiivisesti, mutta rajoittaahan tuollainen järjestely melko radikaalisti pyörämatkaajien määrää. Plus että läskipyörän omistajien ei kannata vaivautua lainkaan...
Lastaaminen kävi nopeasti, seuraavaksi suunta kohti makuupaikkaa pitkän junan toisessa päässä. Juna pääsi lähtemään aikataulussa klo 22:15, joten pää tyynyyn heti lipputarkastuksen jälkeen...
Pyörän liikkeet
- 7,5 km (koti - rautatieasema)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti