Varanger 2017 yhteenveto

Kuvitusta

• Kuvakooste, osa 1
• Kuvakooste, osa 2

Yhteenveto

• Pyöräilymatkaa 845 km
• Vertikaalinousua noin 5800 m
• Varsinaisia pyöräilypäiviä 8
• 6 päivää aurinkoista tai puolipilvistä, lämpötila päivällä 16-24 astetta, yöllä noin 13-15 astetta.
• 2 päivää pilvistä ja ajoittain sateista, lämpötila päivällä sekä yöllä 6-13 astetta
• 3 yötä sateista

Kohokohdat

• Pykeijan wildcamp-leiripaikka
• Kongsfjordfjälletin ylänkö auringon tultua esiin
• Keskimäärin varsin hyvä pyöräreissusää (no, ainakin vastatuulta lukuunottamatta...) 
• Eskelisen mukava bussikyyti

Pettymykset

• Sään takia väliin jääneet patikkareissut (Syltevikfjorden ja Tanahorn)
• Noin neljäsosa reitistä oli jo kertaalleen koettua noin kymmenen vuoden takaa
• Palautumis- ja uniongelmat, joiden takia reissu oli ajoittain melkoista puurtamista
• VR:n sähköiset lipunmyyntijärjestelmät

Leiripaikat ja niiden arviot (maks. viisi tähteä)

• Leirintäalueet
• Vestre Jakobselv Camping *** 
• tuttu ja turvallinen
• Berlevåg Pensjonat & Camping **** 
• pieni mutta silti kaikki tarpeellinen siistissä paketissa
• Nuorgamin Lomakeskus *** 
• perussiisti 
• Utsjoen Lapinkylä Camping *** 
• asiallinen mutta hieman ajan hampaan kuluttama

• Wildcamp-paikat
• Saunalampi *** 
• tuttu ja rauhallinen paikka, vaikka tie ei kovin kaukana olekaan
• Pykeija *** 
• yllätyslöytö meren äärellä, mutta lähellä tietä
• Hamningberg *** 
• tuttu paikka, mutta asuntoautolegioonan takia ei enää edes illuusiota Euroopan reunan idyllistä
• Båtsfjord *** 
• rauhallinen ympäristö ja pehmeä alusta

Välineet ja varusteet

Tällä kertaa merkittävin uudistus varustepuolella lienee ollut Expedin ilmatäytteinen Ultralite-makuualusta, jonka täyttämiseen käytin isoon kompressiopussiin integroitua pumppua - alustan sai täyteen parilla pussillisella ilman puhkumista. Alusta oli parilla tarranauhan palalla kulmistaan kiinni Therm-a-Restin Z-Lite-munakennoalustassa, jonka tarkoituksena oli antaa suojaa teltan alle jääneiden terävien yllätysten varalta. Lisäksi yhdistelmä luisteli teltan lattialla vähemmän kuin pelkkä ilma-alusta. Kuten matkakertomuksessa jo mainitsin, alustajärjestelyllä oli sekä hyviä (ensisijaisesti mukavuus muuten kovalla alustalla) että huonoja (suuri korkeusero teltan lattiasta herättää "sängystä putoavan") puolia.

Ulkoteltan viimetalvinen impregnointi Nikwaxin telttakyllästeellä vaikutti onnistuneen hyvin, vaikka toimenpide vaatikin melkoisesti kärsivällisyyttä, erityisesti kyllästeen aktivointi hiustenkuivaajalla lämmittämällä. Lopputuloksena sadepisarat helmeilivät kevyesti kankaan pinnalla ja ulkoteltan sai käytännössä kuivaksi pelkällä ravistelulla. Myöskään teltan pakkaamiset ja purkamiset reilun viikon aikana eivät vielä saaneet aikaan niin paljon mekaanista kuormitusta, että kylläste olisi kulunut pois.

Laitepuolella siirryin omavaraisuuteen sähkön tuotannossa: Shimanon LX-napadynamosta sain virtaa Busch&Müllerin USB-laturin kautta 6000 mAh:n virtapankkiin, josta sitten riittää älypuhelimen  täyslataukseen pari kertaa. Tällä reissulla sähköä oli pääosin riittävästi tarjolla normaalisti seinäpistokkeista, mutta kokeilin silti jonkin verran myös oman lataussysteemin käyttöä. Napadynamon vastus on hämmästyttävän alhainen myös kuormitettuna eikä vastusta käytännössä lainkaan havaitse retkikuorman kanssa (eipä sitä juurikaan huomaa edes tyhjällä pyörällä ajaessa). Laturi lataa seinälaturia vastaavalla teholla noin 16 km/h nopeudesta alkaen, virtapankin lataus tyhjästä täyteen näyttäisi kestävän kuutisen tuntia.

Tekniset ongelmat

Pyörä toimi tällä kertaa moitteettomasti, edes ketju ei vihoitellut missään vaiheessa. Suurimmat ongelmat olivatkin kuskin puolella, lähinnä nesteytykseen, unen laatuun ja palautumiseen liittyen.

Etelään menijä odottaa Eskelistä Utsjoen aamuisella raitilla

Aamulla oli aikainen herätys, koska Eskelinen saapuisi Utsjoen pysäkille varttia yli aamuviiden. Aurinko paistoi kirkkaasti kun Eskelinen ilmaantui paikalle aikataulunsa mukaisesti. Normaalit lastausrutiinit sujuivat nopeasti, joten matkaa päästiin myös jatkamaan aikataulun mukaisesti kymmenen minuutin kuluttua. Samalla autolla pääsisi kuulemma Rovaniemelle asti, mutta kuljettaja vaihtuisi Ivalossa - tämä osoittautui itse asiassa samaksi, jonka kyydissä matkani alkoi pohjoista kohti.

Matkailijan elämä on kyllä melkoisen leppoisaa nykyajan Lapissa, kun Eskelinen tarjoaa ilmaisen wifi-yhteyden ja sähköä penkin vierestä pistokkeesta. Koska Suomen Lapin maisemat ovat pääosin pusikkoa, jossa ei omasta mielestäni juurikaan näkemistä ole, eipä sitten muuta kuin telkkua katsomaan älyluurilla... Lakisääteisten taukojen, kuljettajanvaihdoksen ja kilometrien nielemisen jälkeen saavuimme Rovaniemelle hieman ennen puoltapäivää. Kesäsää oli vielä aurinkoinen ja lämmin, sadetta olisi odotettavissa ilmeisesti vasta yöllä. Koska tällä kertaa tulin normaalia aiemmalla bussilla, edessä olisi koko iltapäivä aikaa turistina. Leijonanosan vei tutustuminen Arktikumin arktisen museon näyttelyihin, joskin välillä poikkesin naapurissa sijaitsevaan metsäaiheiseen Pilke-tiedekeskukseen. Näiden kierrosten jälkeen nälkä alkoi muistuttaa olemassaolostaan, joten suuntasin tällä kertaa Monte Rosa -ravintolaan, jossa tilasin Jäämeren lohta hummerikastikkeella ja jälkiruoaksi creme brulee lakkahillolla...nam!

Seuraavaksi vuorossa oli junalipun hankinta, josta kehkeytyikin varsinainen iltapäivädraama. Ensinnäkin, Rovaniemen asemalla ei ole enää lipunmyyntiä. Sen sijaan siellä on kaksi lipunmyyntiautomaattia, joista vain toinen oli tällä kertaa toimintakuntoinen. No, ei muuta kuin lippua ostamaan. Kaikki näytti onnistuvan hyvin, makuupaikankin pääsi valitsemaan vaunukartasta. Mutta mutta... pyöräpaikkaa ei voikaan ostaa automaatin kautta! Siispä perutaan tämä transaktio ja mietitään muita vaihtoehtoja. Taskussa oli Android-luuri, joten VR:n normaaleja nettisivuja ei voinut Flashin puuttumisen takia käyttää. Ladattuani VR Mobiili -sovelluksen onni antoi edelleen odottaa itseään, koska kyseisellä sovelluksella ei yllättäen voikaan ostaa makuupaikkoja! Vähenevistä oljenkorsista seuraavana vuorossa oli R-kioski, jonka kontolle VR:n lippujen myynti on jäänyt siellä missä aseman lipunmyynti on saanut lähteä. Mutta Ärrällä oli sama puute kuin mobiilisovelluksessa, ei mahdollisuutta ostaa makuupaikkoja... Lopulta ainoa ratkaisu oli soittaa VR:n maksulliseen palvelunumeroon (1,99 eur + pvm), tilata tarvitsemansa liput sieltä (automaatilla valitsemansa makuupaikan voi toki onneksi tässä kertoa) ja hakea ne lopuksi R-kioskilta. Tämä "tasa-arvoinen" lipunmyyntijärjestelmä on tarpeen ilmeisesti ostettaessa myös muita erityispaikkoja, kuten esim. pyörätuolipaikkoja.

Junalippuepisodin jälkeen turistiaikaa oli vielä hieman jäljellä, joten suuntasin kohti Ounasvaaran hiihtokeskusta. Mäkihyppytornista näkyivät jo lähestyvien sadekuurojen tummat pilvet, mutta sää pysyi kuitenkin poutaisena loppuillan. Palattuani Ounasvaaralta kävin vielä matkamuistomyymälässä ostamassa pari pehmoporoa tuliaisiksi pikkuväelle sekä Prismassa vadelmia etsimässä, mutta tähän aikaan päivästä jouduin tyytymään hollantilaisiin karhunvadelmiin. Hieman ennen iltayhdeksää pääsin lastaamaan kulkupelini ja tavarani uuteen yöjunatyyliin, joka sujuikin jo varsin ripeästi. Aikataulunsa mukaisesti varttia yli yhdeksän juna lähti liikkeelle kohti etelää, konduktööri kävi tarkastamassa liput melko pian ja pääsin oikaisemaan yläpetille viimeiseksi reissuyöksi.

Pyörän liikkeet

• 25 km (pyörimistä Rovaniemellä)
• 7,5 km (rautatieasema - koti)

Viimeinen leiri Utsjoen Lapinkylässä

Sääennuste lupaili kelin muuttumista sateiseksi parin lähivuorokauden aikana, joten päätin olla tällä kertaa polkematta Ivaloon asti (alkuperäinen suunnitelma oli päräyttää mahdollisesti koko siivu Rovaniemelle). Sen sijaan ajaisin tänään Utsjoelle ja hyppäisin seuraavana aamuna Eskelisen kyytiin. Toistaiseksi Lapin kesä oli kuitenkin vielä kukkeimmillaan, lämpöä reilut 20 astetta ja auringonpaistetta koko rahan edestä kirkkaalta taivaalta. Aamupalaksi kokkailin norjalaisen Rett i kopp -retkiaterian, Pian ja Oskun kanssa turistiin keittiössä pitkä tovi. Lähdön kanssa en pitänyt mitään kiirettä, niinpä siirryin tien päälle vasta kello 12:30. Tenojoen rantaa myötäilevä tie kiemurtelee sivusuunnan lisäksi myös jonkin verran pystysuunnassa, ei siis mikään läpihuutojuttu tiukassa vastatuulessa. Vajaan 50 kilometrin matkaan kuluikin kohtalaisesti aikaa, olin perillä lähes helteisellä Utsjoella vasta kello 16. Leiriydyttyäni Lapinkylän Campingissa 13 euron (130 NOK, suihku ilmainen) hintaan palasin vielä Utsjoen "keskustaan" Annukan Grillille syömään paikallista poronkäristystä. Uulan Säästöstä kävin ostamassa aamu- ja iltapala-aineksia sekä eväitä seuraavan päivän bussimatkaa varten.

Pyörän liikkeet

• 48 km (Nuorgam - Utsjoki)

Tänään Båtsfjordfjälletin ylitys paremmassa säässä kuin eilen

Aamulla oli jo hieman lämpimämpää (13 astetta) vaikka taivas olikin edelleen pilvessä. Ennusteen mukaan tänään kuitenkin sään pitäisi jälleen selkiytyä ja auringonkin tulla jossakin vaiheessa esiin.
Tällä reissulla jo lähes vakiintuneen aikataulun mukaisesti liikkellelähtö tapahtui 8:40, edessä olisi ensimmäisten 11 kilometrin matkalla kiipeäminen takaisin Båtsfjordfjälletille. Ylängöllä aurinko alkoi pilkahdella kuin tilauksesta, tarjoten huomattavasti mielenkiintoisempia maisemia kuin edellisenä päivänä pilven sisällä punnertaessa. Puoli kahdeltatoista olin jälleen teiden 890 ja 891 risteyksessä, josta olisi vielä toinen satametrinen nousu Kongsfjordfjelletille matkalla kohti Austertanaa. Ylängöllä aurinko paistoi jo puolipilviseltä taivaalta, lämpötilakin alkoi kohota miellyttäviin lukemiin.

Austertanaan laskeuduttaessa voi helposti seurata, miten korkeus vaikuttaa täällä kasvillisuuteen. Ylängöllä 300 metrin yläpuolella ei kasva juuri mitään, 200 metrissä maisema on jo varsin vehreä, ja 100 metrin paikkeilla tien sivuun ilmaantuvat kämmekät muiden piennarkukkien keskelle. Kello 14 aikoihin ohitin Austertanan ja tutun Ildtoppenin ravintolan, seuraavaksi edessä olisi tiukka käännös vasempaan Tana-joen varteen. Ensimmäinen silta joen yli on vasta Tana Brussa, jonka kauppakeskittymään ehdin viideltä iltapäivällä. Vitamiinitäydennykseksi kävin ostamassa rasiallisen keskinorjalaisia vadelmia, jotka pitkästä kuljetuksesta huolimatta maistuivat todella tuoreen oloisilta.

Tämä reissu kääntyi kohti lopputekstejään Norjan jäädessä taakse illalla kahdeksalta, kun palasin Suomen puolelle Nuorgamissa. Lämpötila oli kivunnut jälleen yli kahdenkymmenen asteen ja sääskien määrä oli sen mukainen... Nuorgamin Lomakeskus oli juuri sulkemassa oviaan, mutta ehdin vielä tehdä kaupat telttapaikasta suolaiseen 25 euron hintaan. Maksu ei tuntunut kuitenkaan ihan niin pahalta, kun maksu onnistui myös NOKkeina kertoimella 10. Suihku sentään oli ilmainen. Koska Lomakeskus kahviloineen oli siis jo suljettu, vuorossa oli Satay Babi -retkiateria leirintäalueen kesäkeittiössä. Ruokaseuraksi sain leirinaapurini eli Evolla metsätalousinsinööreiksi opiskelevat Pia ja Oskari, jotka olivat autolla matkalla "jonnekin päin" Norjaa.

Pyörän liikkeet

• 136 km (Båtsfjord - Tana Bru - Nuorgam)

Kongsfjord jää taakse

Aamulla respa avautui jo kahdeksalta, joten sain hoidettua tilit selviksi ennen lähtöäni. Asiointi onnistui yllättäen täälläkin ihan suomen kielellä, telttapaikka maksoi 150 NOK. Majoitusrakennuksessa oli pieni keittiö ja ruokailutila, jossa oli tarjolla aamiaista huonemajoittujille. Kysyin mahdollisuudesta ostaa aamiaista myös itselleni, mutta yllätyin vastauksesta: aamupalaa ei ole tarjolla edes rahalla muille kuin huonemajoittujille, koska ruokailutila on niin pieni. No, eipä leirintämajoittujiakaan kovin montaa ulos mahdu...

Berlevågissa tarkoituksenani oli patikoida Tanahornin näköalapaikalle, mutta pilvet näyttivät roikkuvan sen verran alhaalla, että arvelin näköalan melko olemattomaksi. Niinpä toinenkin ennakkoon suunnittelemani patikkaretki - vieläpä se mielenkiintoisempi - jäi tällä reissulla väliin. Jälkikäteen arvioiden tämä oli ehkä parempikin vaihtoehto, koska loppupäivä osoittautui sen verran raskaaksi, että patikoinnin toteuttaminen olisi käytännössä vaatinut kokonaisen välipäivän.

Kello 9:45 pääsin jatkamaan matkaa, taivas oli pilvessä ja lämpötila edelleen alle kymmenen astetta. Tie myötäili rantaa lähes vaakatasossa Kongsfjordiin asti, jossa puolilta päivin piipahdin paikallisessa kyläkaupassa/-museossa. Tilasin seinällä mainostetun vohvelin, mutta tällä kertaa se osoittautui pettymykseksi lämmitettynä eikä vastapaistettuna, lisukkeena pelkkää tusinahilloa. Kongsfjordin jälkeen tie aloitti varsinaisen nousunsa kohti Kongsfjordfälletin ylänköä. Kello 14 mennessä teiden 890 ja 891 risteykseen poljettuani korkeutta oli kertynyt reilut 230 metriä. Tästä oli edessä vielä yli 100 metrin nousu yli Båtsfjordfjelletin (358 m), joka tänään tarjosi maisemien sijasta kylmän pilven sisällä polkemista. Kun lasku lopulta alkoi kohti Båtsfjordia, unohdin kokonaan varustautua hyytävään kyytiin - ylimääräinen fleece-pusero olisi ollut välttämätön alle 10 asteessa kylmään vastatuuleen lasketellessa noin 11 kilometrin matkan. Kello 17 perille merenpinnan tasolle päästyäni olin lähes umpijäässä, ainoana ajatuksena rynnätä sisälle Båtsfjord Bryggeen tankkaamaan jotakin lämmintä. Kuuma kaakao ja täytetty chiabatta saivatkin polkijan olon nopeasti normalisoitua. Käväisi kaupassa täydentämässä eväsvarastojani ennen kuin palasin Bryggeen syömään varsinaista pääateriaa, joksi valikoitui Fish and Chips, joka ainakin nälkäisenä popsittuna oli ihan mukiinmenevä annos. Jännää muuten, että virallisissa tienvarren infotauluissa Bryggeä ei mainita lainkaan...

Seuraavaksi vuorossa oli jälleen yösijan etsiminen. Aluksi kiertelin Båtsfjordin taajaman alueella, mutta eipä sieltä oikein löytynyt riittävän etäällä rakennuksista olevaa leiripaikkaehdokasta. Lisäksi Båtsfjordissa on runsaasti kalateollisuutta, joten lähes kaikkialla leijuu melkoisen pistävä kalanhaju. Lopulta suuntasin taajaman eteläpuolelle hieman syrjäisemmän asuinalueen vierestä alkavalle ulkoilureitille. Ulkoilureittiä seuratessani vastaan tuli paikallinen vedenottamo, joka oli aidattu verkkoaidalla ja jonka aluetta ympäröi tasainen varvikkomaasto. Täysosuma! Ulkoilureitti oli juuri ja juuri näköyhteyden päässä, pyörän sai nojaamaan aitaa vasten, teltan pehmeälle ja tasaiselle varvikolle, taustalta kuului vain tunturista laskevan puron etäinen kohina. Illan aikana en huomannut ulkoilureitillä kuin yhden maastopyöräilijän, joka lasketti sen verran kovaa vauhtia alamäkeen, että tuskinpa ehti edes havaita leirini olemassaoloa.

Pyörän liikkeet

• 116 km (Berlevåg - Båtsfjord)

Vardö-tunnelia 2980 m verran, 88 m alas ja ylös

Sade jatkui vielä aamulla herätessäni, lämpötila oli 13 astetta, tuuli etelän puolelta. Odottelin sateen laantumista jonkin aikaa, koska ennusteen mukaan taukoa olisi odotettavissa aamupäivän aikana, niinpä hieman ennen puoli kymmentä aloin purkaa leiriä. Liikkeelle pääsin klo 9:40, sade oli käytännössä tauonnut mutta ennuste lupasi sateen jatkuvan myöhemmin päivällä. Sääennuste olikin suurin tekosyy, jonka varjolla jätin tällä kertaa patikkaretken Syltevikfjordenille väliin.

Reilun tunnin verran poljettuani havahduin siihen, että tuuli oli muuttunut melkoisen kylmäksi...ja tehnyt samalla jälleen täyskäännöksen, tällä kertaa suoraan pohjoisesta. Persfjordenin horisontissa näkyi myös synkän näköinen pilvirintama, yöllinen sade oli tulossa takaisin! Niinpä sade alkoi uudelleen ennen Vuoreijan tunnelia, joka oli muutenkin melkoisen luotaantyöntävä kokemus pakokaasuineen ja kylmänkosteine sisäilmastoineen, huomattavasti epämiellyttävämpi kuin edellisellä kerralla. Palattuani tunnelista takaisiin ulkoilmaan Vuoreijassa puoli yhden aikaan pohjoistuuli oli tehnyt tehtävänsä, lämpötila oli laskenut alle 10 asteen. Lämmitelläkseni hieman pidin tankkaustauon Unnis Cafessa lämpimän taco-patongin ja omenakakku-jäätelö-yhdistelmän muodossa. Lopulta sadekin lakkasi puoli kolmen paikkeilla, jolloin kävin vielä ruokakaupassa odotellessani Hurtigrutenin rantautumista. Kello 16 pääsin Richard With -laivan kyytiin ilman yllätyksiä, pyörä oli tallessa autokannella ja taskussa 615 NOK:n arvoinen matkalippu Berlevågiin asti. Perinteisesti olen pyrkinyt syömään Hurtigrutenilla jotakin merellistä, tälläkin kertaa tilasin ison katkarapusalaatin ja kyytipojaksi kuuman kaakaon.

Hieman aikataulusta myöhässä (ehkäpä toistakymmentä metriä sekunnissa puhaltaneeseen vastatuuleen kyntäessään) laiva saapui klo 22 Berlevågiin, jossa suunnistin suoraan paikalliselle "leirintäalueelle", vaikka respa olikin siellä jo suljettu - ovet suihku- ja WC-tiloihin olivat kuitenkin avoinna. Onneksi lompakostani löytyi myös 10 kruunun kolikko, jolla suihku antoi vettä kuudeksi minuutiksi. Ulkona sain oman leirini mahdutettua muiden leiritytyjien väliin pienellä piha-alueella ja kaiken valmiiksi iltayhteentoista mennessä, ilta oli pilvinen ja melkoisen viileä (8 astetta).

Pyörän liikkeet

• 44 km (Hamningberg - Vuoreija)
• 10 km (pyörimistä Vuoreijassa ja Berlevågissa)

Hamningbergissä ollaan jälleen...

Yöllä satoi jälleen jonkin verran mutta aamuksi taivas oli jo poutaantunut ja lämpötila noussut 16 asteeseen. Olin etukäteen tilannut aamiaisen, joka onneksi oli eilistä illallista hieman maistuvampi kokonaisuus: mysliä, muroja, hilloa, kanamunia, leipää, meetwurstia, juustoa, omenamehua. Kello 8:45 pääsin liikkeelle kohti Vesisaarta, jonne saavuin noin tunnin kuluttua. Tuuli oli harmillisesti tehnyt täyskäännöksen sitten eilisen, joten tänään saikin taas puskea vastatuuleen. Kun kävin Vesisaaressa ruokakaupassa välipalavarastoa täydentämässä, kaupan pihaan autolla saapunut paikallinen retkipyöräilyn harrastaja alkoi jutella varusteista - satuimme olemaan molemmat saman pyörämerkin käyttäjiä. Matka jatkui kohti itää vastatuulessa vuorotellen auringonpaisteessa ja kuuropilvien alla, Ekkeröy oli puolenpäivän taukopaikka. Paikallisessa museokahvilassa oli jälleen mahdollisuus nauttia vohvelista kaikilla lisukkeilla, samalla ajauduin keskusteluun viereisen pöydän tamperelaisten ja oululaisten lomailijoiden kanssa.

Tiukka pusertaminen vastatuulessa jatkui koko päivän, Domenin ylityksen jälkeen Hamningbergin tienhaaraan ehdin klo 17. Kapean ja mutkaisen tien päähän siitä oli vielä lähes 40 kilometriä, jotka kuvaus- ja muine taukoineen taittuivat noin kolmessa tunnissa. Sää oli pilvinen ja sadetta enteilevä mutta edelleen kohtalaisen lämmin (16 astetta). Hamningbergin kylään oli ilmestynyt uusi huonemajoitus- ja kahvilarakennus, mutta "åpen"-kyltistä huolimatta kahvila oli sulkeutunut jo iltakuudelta. Edellistä Varangerin reissua mukaillen leiripaikaksi valikoitui tälläkin kertaa hieman kylän ulkopuolella sijaisevan hautausmaan ympäristö. En muista, oliko viereinen asuntoautojen parkkipaikka olemassa jo viime kerralla, mutta nyt se kyllä vei parhaimman terän Euroopan reunan idylliltä. Lähiympäristössä tallustelevista matkailijoista huolimatta sain leirin valmiiksi puoli yhdeksän aikaan seuraavaksi vuorossa oli reissun ensimmäinen Trangia-ateria Pasta Bolognese -aineksista. Sadepisarat alkoivat kevyesti putoilla aterioinnin aikana, varsinainen sade alkoi klo 21.

Pyörän liikkeet

• 138 km (Vestre Jakobselv - Hamningberg)

Tänään vielä aurinkoista Varangerilla

Aamulla sade oli muuttunut jälleen poudaksi, lämpötila oli viitisentoista astetta josta se hiljalleen kohosi jälleen lähes 20 asteeseen. Liikkeelle pääsin klo 8:30, ja vastatuuleen punnertaen ehdin Varangerbotniin puoli kahdeksi iltapäivällä. Ruoka-aika oli jälleen käsillä, joten Varangerbotnissa suunnistin Trattoria Capriin, joka on taannoin valittu Finnmarkin parhaimmaksi ruokapaikaksi. Listalta valikoitui Pasta Carbonara, joka osoittautui nappivalinnaksi niin maun kuin visuaalisen ilmeenkin puolesta. Ruoan jälkeen kävin vielä kaupassa täydentämässä välipalavarastoa ennen kuin matka pääsi jatkumaan pitkin Varanger-vuonon pohjoisrantaa kohti itää, tällä kertaa mukavassa myötätuulessa. Edellisen päivän nesteytysongelmien vuoksi jalat tuntuivat melko tukkoisilta, joten tämä lisäapu olikin tervetullut kevennys. Ennen Nessebytä pientareella noin 10 metrin päässä tien reunasta lojui poronraato, josta ei ollut enää jäljellä juuri muuta kuin nahka ja luuranko - haju oli silti edelleen varsin tyrmäävä, millainen sitten lieneekään ollut hieman aiemmin... Mortensnesissä pidin pienen ekskursiotauon paikallisella muinaismuistoalueella (kahvila oli juuri suljettu), jonne ilmaantui kaksi muutakin retkipyöräilijää.

Myötätuulessa pyyhälsin viiteen mennessä Annijoelle (Vestre Jakobselv), jossa aurinko lämmitti lähes 20 asteen edestä. Tutulla leirintäalueella leiriytyminen maksoi 100 NOK, suihku oli ilmainen. Illaksi tilasin päivällisen, joka tosin tällä kertaa ei ollut mikään gourmet-kokemus: keitettyjä perunoita, lihapullia, puolukkahilloa ja porkkana-herne-maissi-sekoitusta. Pääasiassa puolukkahillon voimalla sain annoksesta syötyä noin puolet, onneksi jälkiruoaksi oli vielä suklaavanukasta. Ilmaisen wifin kautta tarkastelin sääennustetta Hamningbergiin: nyt pitäisi valita kahdesta pahasta. Jos poljen huomenna Hamningbergiin, illaksi ja yöksi on luvassa sadetta; jos taas yövyn toisenkin yön täällä ja poljen Hamningbergiin vasta ylihuomenna, silloin Hamningbergissä yöksi luvassa olisi noin 15 m/s tuulta... Lopulta päätin ottaa mieluummin sateen kuin myrskyn, joten matka jatkuisi aamulla ilman välipäivää. Illan päätteeksi vuorossa oli vielä reissun ensimmäinen ketjuhuolto.

Pyörän liikkeet

• 97 km (Pykeija - Vestre Jakobselv)

Toinen leiri Pykeijan liepeillä

Vajaat kymmenen senttiä paksu ilma-alusta osoittautui päteväksi varusteeksi kylkinukkujalle, mutta toisaalta nukkuessaan pyörivän ja hyörivän yöunesta tuli katkonaista, kun alustan korkeusero herätti tottumattoman "sängystä putoamisilla". Aamulla sää oli edelleen aurinkoinen, lämpötila nousi vauhdilla 20 asteeseen ja jopa ylikin. Leirin purkamisen jälkeen pääsin liikkeelle klo 8:30, tänään edessä olisi ensimmäinen kokonainen "työpäivä" tien päällä. Kymmenen kilometrin jälkeen tien vasemmalla puolella olisi ollut Saunalampeakin upeampi wildcamp-paikka hiekkarantoineen, mutta enpä muistanut tätä helmeä ensimmäisen pohjoisen reissuni ajoilta. StreetView'n ennakkokatselussa tämä Välijärven rantatöyräs jäi myös huomaamatta -- hieman kyllä harmitti, koska paikka oli tällä kertaa täysin autio, vaikka jäljistä päätellen sillä onkin lähiaikoina ollut ilmeisesti karavaanareita parkissa.

Sevettijärveä lähestyessäni tämän reissun ensimmäiset kaksi poroa pelästyivät kaksipyöräistä kulkijaa ja lähtivät juoksemaan karkuun, mutta kovin hyödyttömästi tietä pitkin samaan suuntaan ja samaa vauhtia kuin minäkin... ravia kesti hetken ennen kuin ymmärsivät kääntyä kohti pöpelikköä. Kun kymmenen aikaan pysähdyin tepastelemaan Sevettijärven hienolla hiekkarannalla, fiilis oli varsin kesäinen, hyttysiä tosin oli hieman enemmän kuin toivoisi. Matkan jatkuessa lämpömittari alkoi kolkutella hellerajaa samalla kun Porotila Toini Sanilan kyltti opasti erkanemaan oikealle kilometrin mittaiselle soratiepätkälle. Kello oli jo puoli kaksitoista, joten ruokailu valmiista pöydästä olisi paikallaan, siispä nokka kohti Toinin keittiötä. Koska keittiö ei kuitenkaan vielä ennen puolta päivää ollut auki, sovin käyväni suihkussa ennen tilaamani savuporopastan kimppuun pääsemistä. Omin voimin liikkuvan matkaajan kannalta Toinin ateriat ovat varsin kustannustehokkaita, koska niihin kuuluu aina myös alkukeitto, leipä, jälkiruoka sekä kahvi tai tee.

Ennen Norjan rajan ylitystä kävin vielä Näätämön kaupassa täydentämässä kivennäisvesivarantoja, koska jotenkin nesteytys ei toiminut kunnolla: neste tuntui kulkevan suoraan systeemin läpi jättäen suun janoiseksi kuin hiekkapaperi. Melkein heti rajan toisella puolella on Neiden, jonka komeiden koskien partaalla kalastajat ahkerasti kokeilivat onneaan. Neidenin jälkeen alkoi reitin ensimmäinen ylämäeksi laskettava nousu kohti Farimajängän ylänköosuutta, jossa vastaan tuli yksinäinen retkipyöräilijä Bob Yak -kärryineen. Meri näyttäytyi ensimmäisen kerran Pykeijavuonon pohjukassa, vaikka siitä olikin vielä jonkin verran matkaa tienristeykseen, josta pääsee vuonon suulla sijaitsevaan varsinaiseen Pykeijan kylään. Pääosin tie seuraili Varanger-vuonon etelärantaa, auringossa lahdenpoukamat hohtivat turkoosinsinisenä - hmm, missäs maassa sitä nyt oltiinkaan? Kello oli 17:20, kun edessäni avautui idyllisesti auringossa kylpevä Pykeija. Ostettuani välipalaa paikallisesta kyläkaupasta siirryin kahvilaan, jossa pystyi asioimaan suomeksi - reissun ensimmäinen norjalaisvohveli kaikkine lisukkeineen olikin pitkästä aikaa makoisa naposteltava.

Seuraavaksi olikin vuorossa sopivan leiripaikan etsiminen, mikä lopulta onnistui varsin helposti pienen matkan päästä Pykeijasta, paikallisen "ulkoilureitin" alkupäästä. Vieressä oli sininen laguuni tarjoamassa merinäköalaa ja rannan kivikkoa pystyi hyödyntämään pyörän pysäköinnissä. Etäämpänä naapureina oli pari suomalaista kalastajaa omassa leirissään. Tie kulki melko läheltä leiripaikan yläpuolelta, mutta maaston ansiosta autolla ei paikalle oikeastaan olisi päässyt. Yöksi oli luvassa hieman sadetta, mutta enpä sitä lopulta juurikaan huomannut, vaikka yöuni olikin edelleen jonkin verran katkonaista.

Pyörän liikkeet

• 138 km (Saunalampi - Pykeija)

Ensimmäinen leiri Saunalammella

Juna saapui perille Rovaniemellä sunnuntaiaamuna puoli seitsemän aikaan, aurinko paistoi lämpimästi, lämpötila oli jo 16 astetta ja edelleen kohoamassa kohti kesäisiä lukemia, aamupäivän aikana päästiin jo 20 asteen paremmalle puolelle. Näin sunnuntaiaamuna piti keksiä jokin vaihtoehto perinteiselle aamupalalle Prisman kahvilassa, joka aukeaisi vasta lähempänä puoltapäivää. Niinpä suuntasin läheiselle huoltoasemalle, jossa oli tarjolla myös aamupuuroa normaalin sämpylätarjonnan lisäksi. Aamutankkauksen jälkeen katsastin Rovaniemen kesäaamun tunnelmaa keskustan tuntumassa (pääosin Kemijoen rantamaisemissa) pyörien noin 12 kilometrin verran ennen siirtymistä linja-autoasemalle odottelemaan Eskelistä. Edellisen kerran jälkeen Eskelinen oli näemmä päivittänyt autojaan, joissa ruuman korkeudesta oli kuulemma hieman nipistetty matkustamotilan hyväksi. Tilaa oli kuitenkin vielä juuri sen verran, että satulan alas laskemalla pyörän sai passattua edelleen pystyasentoon ja kiinnitettyä ruuman tukipalkkeihin. Siirtymälogistiikka oli menomatkan osalta nyt varmistettu onnistuneesti, eipä sitten muuta kuin nauttimaan noin kuuden tunnin autokyydistä kohti pohjoista.

Illalla puoli kuuden aikaan Eskelinen pysähtyi Kaamasen Kievarin tuntumassa olevalle pysäkille (eivät siis pysähdy Kievarin pihassa...), sitten kamat nopeasti ulos autosta ja putkikamelin kuormaaminen tositoimia varten. Aurinko paistoi edelleen ja lämpötila oli aavistuksen alle 20 astetta, itikoita inisi ympärillä jonkin verran mutta ei mitenkään häiritsevästi. Kievarissa mutustelin vielä kinkku-kananmunapatongin ennen varsinaista lähtöä Kievarilta klo 18:15. Sevettijärven tien ensimmäisten kilometrien aikana vastaan tuli kaksi retkipyöräilijää, yleisesti ottaen liikennettä oli varsin vähän. Henkinen valmentautuminen oli jäänyt ilmeisesti jossain määrin vajavaiseksi, koska takaraivossa alkoi orastaa epäilys jaksamisesta jo tässä vaiheessa. Poljettuani vajaat 70 kilometriä Kaamasesta saavuin klo 21:40 Saunalammen rantaan, joka oli tuttu jo ensimmäiseltä pohjoisen pyörämatkaltani melkein kymmenen vuoden takaa. Leiri oli valmis puoli yhteentoista mennessä, nukkumaanmenoaika siis, hetikohta pääsisin testaamaan uutta ilmatäytteistä makuualustaani ensimmäistä kertaa todellisissa leirioloissa.

Pyörän liikkeet

• 12 km (pyörimistä Rovaniemellä)
• 66 km (Kaamanen - Saunalampi)

Varanger 2017 valmiina lähtöön

Kun lauantaiaamuna surffailin VR:n nettisivuille ostamaan lippuja pohjoisen yöjunaa varten, kaikki näytti ensin onnistuvan vaivattomasti. Oletuksena systeemi lätkii makuupaikkoja järjestyksessä, mutta vaunukartan avulla paikan voi itse valita hieman kauempaa edempänä olevista makuuvaunuista, jolloin on epätodennäköisempää joutua jakamaan hytin kanssamatkustajan kanssa. Ja koska pyöräreissuun tässä ollaan lähdössä, merkitsin samalla myös pyöräpaikan mukaan ostoskoriin ennen siirtymistä verkkokaupan kassalle. Mutta mutta... tilausvahvistus sanoo, että pyöräpaikka on IC-vaunussa numero 20! Voi veljet, mieleen palautui edellisen kesän reissun aloitus IC-junassa: IC-vaunujen pyöräpaikkojen suunnittelija ei ole koskaan tainnut edes nähdä polkupyörää... etupyörästä roikottava "kolmen" paikan teline on pyöränkuljetuksen irvikuva, jonka "käytettävyys" on lähinnä kiusantekoa! Joko ne nyt ovat laittaneet eläkkeelle vanhan kunnon konduktöörivaunun, johon sai lastattua matkatavaroita (ja polkupyöriä) suhteellisen vaivattomasti ja vieläpä melkoisen suurina määrinä? Niinpä keskeytin verkko-ostokset ja polkaisin samantien asemalle lipunmyyntiin saadakseni tarkempaa tietoa yöjunan palveluista. Tiskillä virkailija oli sitä mieltä, että kyllähän yöjunassa on konduktöörivaunu, tuo lipunmyyntisysteemi nyt vain näyttää tuon paikan vähän hassusti... Pelasin tässä vaiheessa kuitenkin varman päälle ja laitoin tiskiin ylimääräiset viisi euroa vielä toisestakin pyöräpaikasta, jotta saisin varmistettua edes kohtuullisen elintilan telineestä. Näillä pelimerkeillä sitten jäätiin odottamaan iltaa ja lopullista totuutta pyöräpaikan olemuksesta.

Junan saapuessa laiturille Tampereen ilta oli poutainen ja lämpötila 18 astetta. Mutta missä on vaunu numero 20...ahaa, tuolla viimeisenä ennen autovaunuja (miksei muuten junien vaunujärjestystä ole enää dokumentoituna missään?). Eipä se tosiaan ainakaan konduktöörivaunu ole, mutta pikainen vilkaisu osoittaa, että kyseessä ei sittenkään ole pahamaineinen roikotusteline vaan vanhaan tupakkaosastoon rakennettu seisontateline kolmelle pyörälle. Pyörän renkaat sujahtavat metallilevyyn leikattuihin koloihin (etuteline jäi onnekkaasti juuri ja juuri levyn yläpuolelle), etupyörä hieman käännettynä jotta ohjaustangot saadaan optimaalisemmin limitettyä. Telineen sivuilla on lisäksi hieman tilaa laukkujen sijoitusta varten. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus yllätti positiivisesti, mutta rajoittaahan tuollainen järjestely melko radikaalisti pyörämatkaajien määrää. Plus että läskipyörän omistajien ei kannata vaivautua lainkaan...

Lastaaminen kävi nopeasti, seuraavaksi suunta kohti makuupaikkaa pitkän junan toisessa päässä. Juna pääsi lähtemään aikataulussa klo 22:15, joten pää tyynyyn heti lipputarkastuksen jälkeen...

Pyörän liikkeet

• 7,5 km (koti - rautatieasema)