9.7. ke
Uni maittoi yllättävän pitkään, sillä lähtö oli tänään vasta kahdeksan maissa. Tästäkin päivästä oli tulossa aikaisempien tavoin helteinen, joten ei muuta kuin shortseissa taas liikkeelle. Tanskalainen aikoi tehdä tänään vain lyhyen ajopäivän, joten hän jäi vielä omaan leiriinsä eikä saanut minua enää matkalla kiinni. Tarkoituksenani oli ostaa aamupalaa Øksfjordhamnissa parinkymmenen kilometrin päässä Fosselvistä, mutta paikallinen kauppa olikin lopetettu. Niinpä valmistauduin pelkän keksipaketin voimalla Kvaenangsfjelletin ylitykseen, jossa tie nousee lähes 400 metrin korkeuteen asti. Nousu oli tähänastisista ehkä kuumin - ei oikeastaan tuulenvirettäkään kulkijaa viilentämässä - ja pahiten paarmojen pyörittämä. Päästyäni tunturiylängön viilentävään tuuleen huomasin takanani suuren porotokan, joka tallusteli ison lumilaikun halki. Ennen pitkää laskua ylängöltä alas Badderfjordin rantaan pääsin vihdoin tankkaamaan Gildetunin retkeilymajalle, myöhäiseksi aamupalaksi eivät tosin valikoituneet ne kaikkein terveellisimmät suuhunpantavat: superylimakea pekaanipähkinäsuklaatoffeeleivos, vohveli hillolla ja kermaviilillä (mutta ei kuitenkaan kullankeltaisia makeahkoja juustoviipaleita, jotka olisivat kruunanneet makuelämyksen...) ja hieman arkisempi juustokinkkusämpylä.
Äkillisen sokeriyliannostuksen jälkeen pitikin sitten taas vähitellen asennoitua seuraavaan nousuun, joka johdatti matkaajan Badderfjordin pohjukasta kohti Burfjordia. Tämän nousun jälkeen oli taas luonnollisesti vuorossa lasku Burfjordin kylään, mutta tällä kertaa tietyömaa oli muuttanut laskun viimeiset kolme kilometriä soratieksi. Vaikka autojen pitikin ajella kolonna-auton ("ledebil") perässä, pyörällä ei tarvinnut kuitenkaan tällä kertaa hypätä kyytiin, vaan keskeneräiselle tielle mahtui hyvin myös vastaantulijoiden kanssa. Omatunto soimasi vielä Gildetunin välipalan jälkeen sen verran, että Burfjordissa päätin jatkaa aamupalaa vähän ruokaisammissa merkeissä ja niinpä lusikoin suuhuni puoli litraa metsämarjajogurttia hedelmien ja voileipien kera.
Alun perin tarkoituksenani oli syödä päivän varsinainen ateria Langfjordbotnissa (esimerkiksi Altafjord Campingissa), mutta en onnistunut ruokapaikkaa sieltä löytämään. Seuraava yritys oli Tappeluft Opplevelser -ravintola, jossa oli kyllä komeat puitteet mutta joka oli käytännössä suljettu (näin ymmärsin) perjantaihin asti. Sieltä kuitenkin sain ostettua hieman juotavaa viilennykseksi ja nestevajeen pienentämiseksi. Ilman kunnon ateriaa matka jatkui jälleen paahtavan nousun merkeissä Øksfjordbotniin, jonka jälkeen oli pitkästä aikaa vuorossa tunnelin kierto - vanha kulkuväylä oli ajettavassa kunnossa, vaikka täälläkin oli raivattu lukuisia maanvyörymiä kevään jäljiltä. Päivän tavoite täyttyi iltaseitsemältä, kun saavuin Øksfjordiin. Kiertelin ensin asutuksen laitamia sopivan wildcamp-paikan löytämisen toivossa, mutta täällä ei tuntunut olevan kovin paljon vaihtoehtoja. Aivan tien päässä rannan tuntumassa olisi ehkä ollut pieni ulkoilualueen tapainen, mutta lähitalot olivat sen verran lähellä etten arvannut leiriytyä sinne. Myös läheisessä Vassdalenissa oli toinen pieni ulkoilualue, mutta siellä pusikko oli sen verran korkeaa ettei sopivaa teltanpaikkaa oikein löytynyt. Lopulta päätin palata hieman ennen Øksfjordia olleelle levähdyspaikalle, josta laskeutui polku kohti rantaa ja jonka varrelta löytyi riittävän tasainen varvikko (lämpimän sään innoittamina myös suurehko määrä sekalaisia lentäviä öttiäisiä...) telttaa varten. Ennen leirin pystytystä poikkesin vielä kauppaan hakemaan iltapalatarvikkeita, mm. myslinäkkäriä, salamia, juustoa, mustikkariisiä yms. Nukkumaan piti mennä aikaisin, koska laiva lähtisi seuraavana aamuna jo 6:20.
143 (360/1008) km Fosselv - Øksfjord
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti