8.7. ti
Ensimmäisen telttayön jälkeen heräsin melko aikaisin, joten pääsin liikkeelle jo 6:30. Shortsit olivat edelleen sopiva valinta aurinkoisessa ja lämpimässä kelissä. Skarvberg-tunnelin kiertoa piti hieman jännittää, koska keväällä maanvyöryt olivat tukkineet koko tien. Nyt vyörypaikat oli kuitenkin saatu raivattua siinä määrin auki, että tunnelin kierto oli läpiajettavassa kunnossa. Kaivuonon pohjukassa tarkoitukseni oli suunnata Birtavarren kylästä Kåfjorddaleniin ja siellä erityisesti Gorsabruan riippusillalle, joka ylittää 153 metriä syvän rotkon ja on mm. benjihyppääjien suosiossa. Kåfjorddalenin parkkipaikalle vievä tie on pituudeltaan noin 10 km, josta viimeiset 3 km soraa (plus paljon lampaita!). Riippusillalle johtaa parkkipaikalta 3,6 km polku, jota ei ainakaan retkipyörällä voi ajaa, joten tästä oli ennakoidusti tulossa patikkareissu. Taivallettuani vain noin kilometrin verran läpi Ankerlian vanhan hylätyn kaivosalueen päädyin polun poikki virtaavan leveän puron äärelle. Vettä oli suunnilleen nilkkoihin asti eikä lähistöllä näkynyt mitään helppoa ylityspaikkaa, niinpä tein paahtavassa helteessä ratkaisun - jota toki kaduin jälkeenpäin - kääntyä takaisin. Pyöräilykengät eivät vettä olisi pitäneet, mutta eipä tuossa kuumuudessa tullut mieleen kahlata paljain jaloin... Niinpä patikoin takaisin
parkkipaikalle ja hyppäsin taas pyörän selkään, Birtavarren kaupalle palattuani yritin torjua harmitusta reilulla aamupalalla.
Matka jatkui ohi Kaivuonon pittoreskien vesiputousten kohti Olderdalenia, jonne asti olen jo aikaisemmalla Lofootti-reissullakin polkenut. Vähän Olderdalenin kylän jälkeen vastaan ajoi Bob-kärrynsä kanssa saksalainen pyöräretkeilijä, joka oli aloittanut reissunsa Ruotsin Trelleborgista, käynyt kääntymässä Nordkappissa ja oli nyt palaamassa Lofoottien jälkeen Osloon. Siinä jutustellessamme aloin jo valmistautua ensimmäiseen merkittävämpään nousuun Langslettin jälkeen: tässä helteessä 4 km nousu osoittautui ennakoituakin kuumemmaksi, jonka eteen- ja ylöspäin piiskaava voima piili niissä lukemattomissa ylämäkipaarmoissa, jotka pyörivät ja hyörivät polkijapoloisen ympärillä odottaen sopivaa iskuhetkeä. Muutama huomio noista verenhimoisista öttiäisistä... Ensinnäkin, ne eivät tunnu laskeutuvan ennen kuin kohteena oleva ruumiinosa pysyy paikallaan - eli niin kauan kuin polkeminen jatkuu, jalat ovat turvassa. Toisekseen, päälläni oli ajopaidan lisäksi heijastinliivi, jotka yhdessä ilmeisesti muodostivat riittävän paksun kangaskerroksen torjumaan selän puolelta tulevia puraisuja. Kolmanneksi, tällä reissulla käyttöönottamani mustat pyörälaukut vetivät sopivasti puoleensa merkittävän osan paarmoista, jotka suunnistavat kohteeseensa säteilylämmön perusteella.
Kuten kaikki aiemmin tuntemani nousut ovat tavanneet tehdä, tämäkin loppui aikanaan ja kääntyi 4 km laskuksi kohti Sørkjosenia. Ennen varsinaista taajamaa oli lyhyehkö tietyömaa, joka ei kuitenkaan aiheuttanut sen enempää päänvaivaa pyöräilijällekään. Heti Sørkjosenin jälkeen vuorossa oli Nordreisan kunnan hallinnollinen keskus Storslett, jossa paikallisen ruokapaikan listalta päätin valita kanawokkia 189 NOKin hintaan. Aterian jälkeen matka jatkui vielä jonkin matkaa kohti Fosselvin leirintäaluetta, jonne pääsin kohtalaisesta vastatuulesta (8 m/s) huolimatta hyvissä ajoin ennen viittä iltapäivällä. Päivän aikana minut oli ohittanut kolmesti tanskalainen pyöräilijä, joka oli aloittanut oman reissunsa Bodøstä ja oli nyt matkalla kohti Nordkappia. Fosselvissä valitsimme vierekkäiset telttapaikat (100 NOK) kohisevan joen partaalta. Helle ei vieläkään hellittänyt otettaan, vaan aurinko lämmitti vielä illallakin telttaa melkoisesti, mikä ei kuitenkaan suuremmin haitannut väsyneen pyöräilijän nukahtamista hyvissä ajoin.
117 (217/1008) km Samuelsberg - Fosselv
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti