13.7. su
Aamu valkeni aurinkoisena mutta tuulisena, joten teltan kasaaminen vaati hieman säätämistä. Vaikka Norjassa kauppojen sunnuntaiaukiolo ei liene vielä vapautunut samalla tavalla kuin esimerkiksi Suomessa, Honningsvågin Coop-market aukesi kuitenkin puoleltapäivin. Sinne siis aamupalaa ostamaan: 150 gramman paketti kullanruskeita juustoviipaleita, puolen litran jogurtti, pari banaania. Honningsvågin harvat ruokapaikat avasivat myös ovensa näin sunnuntaina klo 13, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja tankkasin vielä kinkkupekonimunakkaan sekä jälkiruokajäätelön verran ennen siirtymistä Hurtigrutenin laiturille.
Tällä kertaa pohjoiseen menevistä laivoista oli vuorossa Richard With, jonka lähtö oli aikataulun mukaan 14:45. Honningsvågissa laiva on laiturissa pidempään kuin muualla, jotta matkustajat ehtisivät käydä bussiekskursioilla Nordkappin suunnalla. Niinpä pääsin lastaamaan itseni ja pyöräni jo hyvissä ajoin laivaan, lipun hinnaksi tuli tälläkin kertaa 283 NOK. Ennen laivan lähtöä henkilökunnalla oli laaja pelastusharjoitus, jossa oli kyse kuvitteellisesta tulipalosta alakannella laivan keskikohdassa. Harjoituksen pääsisältönä näytti olevan osastojen hallittu evakuointisimulaatio sekä pelastusveneiden testaus - harjoituksen lopussa nimittäin soitettiin "abandon ship"-äänimerkki. Kuulutuksilla toki rauhoiteltiin risteilyvieraita ja korostettiin, että kyseessä on pelkkä harjoitus.
Kun aikataulun mukainen lähtöhetki koitti, pääosin italialaiset risteilyvieraat valuivat hitaasti Honningsvågin keskustasta kohti laivaa, joten matkaan päästiin vasta 15:05. Laivan kahviossa välipalaksi valikoituivat melko mielikuvituksettomasti jälleen kerran katkarapuvoileipä ja vohveli... Tällä lyhyellä välillä Honningsvågista Kjøllefjordiin ei ollut juuri muita maisemallisia kohokohtia kuin Finnkirka-niminen kalliomuodostelma vähän ennen Kjøllefjordia. Kovasta tuulesta huolimatta aika monet siirtyivät kuulutuksen innoittamina ulos kannelle kuvaamaan Finnkirkaa, joka juuri sopivasti kylpi auringonpaisteessa. Hetikohta tämän jälkeen pääsimmekin perille Kjøllefjordin laituriin, jossa keski-iän paremmalle puolelle ehtinyt saksalaistäti aiheutti vuokra-Auriksellaan sydämentykytystä autohissiä operoineelle miehistön jäsenelle. Auriksen vasen etupyörä oli nimittäin jo kiivennyt ajorampin reunuksen päälle ja vain ihmeen kaupalla se jäi putoamatta rampin reunan yli, eikä muutenkaan Auris saanut lopulta osumaa mihinkään. Ohjaamosta kuului vain hysteeristä naurua...
Oma urakkani jatkui pitkällä nousulla heti Kjøllefjordista, tällä kertaa vaikeuskerrointa lisäsi melkoisen tyrmäävä vastatuuli koillisesta noin 10 m/s nopeudellaan. Tuulensuunta oli täsmälleen vastainen lähes koko matkan aina Gamvikiin asti, eikä suoraan pohjoiseen suuntautuva 888-tien osuus Mehamniin ollut välillä mitenkään helpompi tarjotessaan tuulen sivuvastaisena - pikemminkin se vaati vielä enemmän keskittymistä ajamiseen, jotta pystyi säilyttämään turvallisen ajolinjan. Mehamnin ja Gamvikin välinen tieosuus on melkoista vuoristorataa, sillä vajaan 20 km matkalle taisi mahtua ainakin neljä nousuosuutta. Gamvikista Slettnesin majakalle johtava tien loppuosa oli sorapintaista ja melko karkeaa sellaista, joten kuormatulla pyörällä polkeminen ei ollut erityisen miellyttävää, vaikka renkaat eivät ihan kapeimmasta päästä olleetkaan. Koska kello oli jo reilusti yli iltakuuden, ei ollut enää toivoakaan päästä tutustumaan majakkaan sisäpuolelta, joten tuulisessa ja pilvisessä säässä tyydyin räpsimään muutaman kuvan tämän reissun kaukaisimmaksi pisteeksi mieltämästäni paikasta.
Kun palasin majakalta takaisin Gamvikiin etsimään leiripaikkaa, kaksi nuorta kettua kisaili tien pientareella päästäen aika eläimellisiä ääniä ennen kuin pelästyivät minua ja säntäsivät tiehensä. Tuuli laantui hieman kun pääsin Gamvikin kylänraitille noin klo 22:30, mutta se yltyi jonkin ajan kuluttua uudestaan. Telttani on varsin hankala yksin pystytettäväksi kovassa tuulessa, joten luovuin pittoreskien wildcamp-paikkojen etsimisestä meren äärellä ja keskityin hakemaan suojaisampaa yösijaa. Lopulta myöhäisen ajankohdan ja tuulen ajamana kompromissina teltalle löytyikin paikka paikallisen koulun takaa, jossa lähin näkyvissä oleva talo oli tyhjillään. Leiripaikan takana oli vanhoja kallioon rakennettuja bunkkereita. Iltapalaksi mutustelin myslinäkkäriä basilikameetvurstin kera, suklaakeksejä sekä kaakaonmakuista palautumisjuomaa. Melko pian kuitenkin uni vei voiton, vaikka jäinkin puolihorroksessa pohtimaan, mahtaisivatko aiemmin näkemäni ketut saada vainun aamua varten jättämästäni meetvurstipaketin lopusta...
77 (699/1008) km Kjøllefjord - Gamvik - Slettnes - Gamvik
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti