12.7. la
Aamulla sää oli pilvinen ja koleahko, päivälämpötilakaan ei kohoaisi tänään kuin 12 plusasteeseen. Leirin sain purettua seitsemään mennessä, minkä jälkeen kiertelin ympäri Havøysundin keskustaa ja sen laitamia. Storvanns-ulkoilupuistossa löysin toisenkin sopivan wildcamp-paikan - ehkä suojaisampi kuin edellisyönä käyttämäni - koulun ja Polar-hallin yläpuolella lähellä uimapaikkaa pengerryksen suojassa. Samalla olin sen verran virheellisen tiedon varassa, että oletin Hurtigrutenin tulevan satamaan 9:15 ja lähtevän uudelleen matkaan 9:45, mutta hämmästyksekseni Vesterålen-laiva töräytti saapumissoittonsa varttia vaille yhdeksän, eli lähtö olikin jo 9:15! Onneksi huomasin reagoida riittävän nopeasti eikä siinä loppujen lopuksi mitään kiirettä ollutkaan, koska autohissin ramppia ei saatu heti tasattua laiturin kanssa. Lopulta laiva saatiin kallistettua sopivaan asentoon ja pyöräkin pääsi mukaan autokannelle - matkalipun hinnaksi tuli tälle parin tunnin yksittäispätkälle 283 NOK.
Aamupalaksi valikoituivat laivan kahviossa katkarapuvoileipä, vohveli ja kupponen teetä. Kovin pitkään ei laivassa kuitenkaan ehtinyt notkua, sillä saavuimme Honningsvågiin klo 11:15. Koska tiesin jo etukäteen, että päivän Nordkapp-pyörähdys nousuosuuksineen tulee vaatimaan reilusti energiaa, suuntasin heti paikalliseen kahvilaravintolaan lihapullapastalle, joka olikin ihan kelpo esitys 150 NOKin hintaan. Honningsvågissa oli samaan aikaan paljon myös brittiläisiä risteilyvieraita, joista muutama vanhempi herrasmies ehti ihastella pyörääni ja varsinkin sen kuorman määrää. Olivat kuulemma itsekin retkipyöräilleet Skotlannissa, mutta lähinnä Visa-kortin kanssa...
Ennen varsinaista Nordkapp-lenkkiä sain hieman kevennettyä kuormaani, koska kävin ensin pystyttämässä leirin Nordkapp Campingissa (telttapaikalla hulppea hintalappu 200 NOK, mutta olemmehan turistivirtojen ytimessä...) muutama kilometri Honningsvågista Nordkappin suuntaan. Tuuli pyöritteli telttaa jo maassa siihen malliin, että yritin löytää mahdollisimman suojaisan paikan grillikatoksen ja pienen kalliomuodostelman takaa. Saatuani leirin valmiiksi ei muuta kuin matkaan kohti tämän reissun pääkohdetta! Ylämäki otti heti Skipsfjordenin jälkeen luulot pois polkijasta, eikä nousua helpottanut yhtään se, että tiellä oli todella paljon liikennettä, erityisen runsaasti myös turistibusseja Honningsvågista risteilyvieraita kuljettamassa. Aikaisempien reissujen tapaan norjalaiset autoilijat ottivat pyöräilijät kiitettävästi huomioon, eivätkä muiden maidenkaan turistit tässä suhteessa paljon huonommiksi jääneet - suomipojankin autosta ovat alkaneet etupyörät kääntyä vähän paremmin täällä norskeilta mallia saatuaan. Ainoat läheltä piti -tilanteet ovat olleet sveitsiläisten asuntoautojen kanssa, mistä sitten johtuneekaan...
Puuttomassa maisemassa Nordkapp ja sen rakennukset näkyivät todella kauas, tällä kertaa vaikutelmaa korosti vielä auringon ilmaantuminen juuri Nordkappin kohdalle samalla kun muu maisema oli pilvien varjostama. Kovista nousuista jälkimmäinen alkoi Skarsvågin (maailman pohjoisimmaksi kalastajakyläksi mainostettu) risteyksen jälkeen tasaantuen sitten ylängöksi, joka lopulta päättyi Nordkappin lähes pystysuoraan seinämään pudoten yli 300 metriä alempana olevaan mereen. Lähestyessäni tuota tien päätepistettä olin jo valmistautunut pulittamaan ties millaisen riistohinnan, joka ennakkotietojen mukaan pitää maksaa, jotta pääsisi edes alueelle, puhumattakaan varsinaisesta Nordkapp-hallista. Yllättäen lipunmyyntikopin tyttö viittilöi minua ajamaan autojen ohitse, koska polkupyörille tämä lysti ei maksa mitään! Ja niinhän siellä heidän webbisivuillaankin näyttää todella lukevan: "Me pyrimme ympäristöystävällisyyteen tarjoamalla ilmaisen sisäänpääsyn niille vieraille, jotka saapuvat jalkaisin, polkupyörällä tai jollakin muulla motorisoimattomalla kulkuvälineellä".
Parkkipaikalla vastaan polkaisi nuori belgialainen pariskunta, joka oli aloittanut reissunsa huhtikuun alussa Italiasta. Nyt takana oli yli 6000 kilometriä ja pyörien keulat suunnattu kohti Altaa, josta aikoivat lentää kotiin. Vielä hieman pöllämystyneenä turistirysä-statuksen aavistuksenomaisesta karisemisesta tulin ostaneeksi Nordkapp-hallin kahviossa välipalaksi jo toisen katkarapuvoileivän samana päivänä. No, ehkä polkemista on ollut riittävästi hoitamaan pois ylimääräinen huono kolesteroli... Valtavan kokoisesta matkamuistomyymälästä yritin löytää sopivia tuliaisia ja edustavia postikortteja, lähes 500 NOKkia pulitettuani arvelin onnistuneeni ainakin kohtalaisesti. Ennen lähtöäni takaisin Skipsfjordeniin kolusin vielä läpi kaikki alueen pikkunähtävyydet (mukaanlukien Pyhän Johanneksen ekumeeninen kappeli ja thaimaalainen museo Nordkapp-hallin alle louhitussa tunnelissa) sekä mielenkiintoisimmat kuvakulmat jotka kännykkäkameralla saattoi tavoittaa. Aurinkokin alkoi pilkahdella pilvien välistä juuri sopivasti.
Paluumatkalle suunnittelemani pistokäynnit Skarsvågin ja Gjesvaerin kalastajakylissä jäivät lopulta toteuttamatta. Syystä tai toisesta reidet alkoivat tässä vaiheessa tuntua jo aika tyhjiltä ja noista käynneistä olisi kertynyt aimo annos lisänousuja. Esimerkiksi Gjesvaerin tienristeys oli noin 250 metrin korkeudessa, ylimääräisiä kilometrejäkin olisi tuosta koukkauksesta tullut maratonin verran. Ilman noita poikkeamia paluumatka oli miellyttävän laskuvoittoinen, joten Skipsfjordenin leiriin palasin lopulta yhdeksän maissa. Illan aurinkoisessa mutta koleassa (kymmenisen astetta lämmintä) säässä tein vielä ketjuhuollon ennen kuin painuin pehkuihin pitkähkön päivän jälkeen.
72 (622/1008) km Honningsvåg - Skipsfjorden - Nordkapp - Skipsfjorden
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti