10.7. to
Aurinko jaksoi edelleen paistaa kirkkaalta taivaalta, kun sain purettua leirin aamulla klo 5:40 ja siirryin Hurtigbåtin (308 NOK) laiturille. Hammerfestiin menevä katamaraanialus lähtee torstaisin pari tuntia muita päiviä aikaisemmin, koska se kiertää Loppan Hasvikin lisäksi myös kaikki Rogasundetin laiturit. Pyörän saaminen laivaan oli hieman vaivalloista, koska lastaussilta oli kovin kapea ja se laskeutui hyvin jyrkästi laivan kannelle. Homma onnistui lopulta suhteellisen nopeasti kunhan ensin irrotin kaikki laukut. Øksfjordista kyytiin ei tullut muita minun lisäkseni, mutta Hasvikissa matkustajamäärä kasvoi noin kymmeneen - Søroya-festivaali taisi olla lopuillaan. Hasvikin jälkeen laivan miehistö alkoi paistaa vohveleita, jotka vastapaistettuina olivat itse asiassa koko reissun parhaat hilloineen, kermaviileineen ja juustoineen kaikkineen! Perillä Hammerfestissä olimme klo 9:40 kymmenisen minuuttia edellä aikataulua. Varsinaista aamupalaa kävin ostamassa paikallisesta Mega Coopista, mukaan tarttui muun muassa 120 gramman paketti kermajuustoviipaleita jotka söin yhdeltä istumalta parin tuoreen täysjyväsämpylän kera. Paikallisista nähtävyyksistä kävin bongaamassa meridiaanipatsaan, joka on ns. Struven kolmiomittausketjun pohjoisin piste.
Helle jatkoi paahdettaan edelleen lähes 30 asteen voimalla, paikallisten mukaan tällaista on ollut viimeksi ehkä joskus 60-luvulla. Hammerfestin ulosmenotiellä on paljon liikennettä mutta myös monia uusia tunneleita, joiden kiertoteillä pyöräilijä saa edetä rauhassa todella leveällä "pyörätiellään". Tiellä oli myös yllättäen kohtalaisen paljon poroja, jotka jo aiemmin totuttuun tapaan eivät juurikaan välitä autoista mutta pyörän nähdessään pinkaisevat pakoon tosi nopeasti. Tätähän olen käyttänyt jo edellisillä reissuilla "tekosyynä" sille, että en ole saanut otettua yhtäkään lähikuvaa poroista...
Ohitettuani Stallo-uhrikiven ja ylitettyäni maailman pohjoisimman riippusillan saavuin Kvalsundiin, jossa oli sopiva hetki jälleen käydä kaupassa ja pitää pieni evästauko. Samalla kuitenkin unohdin, että Kvalsundin "keskustassa" olisi ollut nähtävillä kalliopiirroksia, jotka nyt saivat jäädä omaan rauhaansa. Niinpä matka jatkui edelleen, kunnes saavuin Skaidiin varsinaiselle ruokatauolle paikallisen huoltoaseman krouviin. Päädyin tilaamaan lehtipihvin ranskalaisilla, mutta pihvi oli melkoinen pettymys: teollisen soikea, jauhelihasta tehty mauton laatta. No, ainakin ranskalaisista sai hieman suolatäydennystä ja jäävedessäkin oli oikeasti jääpaloja... Aterian jälkeen alkoi päivän viimeinen rykäisy kohti Olderfjordia, mikä käytännössä tarkoitti uuvuttavan kuumaa nousua jonkinmoiselle ylängölle, jossa oli paarmoja enemmän kuin riittävästi. Tietysti juuri tänne sattui koko reissun ainoa ketjun putoaminen eturattaalta pienemmälle vaihdettaessa. Pyörää ei saanut minnekään nojalleen, joten jouduin taiteilemaan ketjun paikoilleen samalla kun pidin pyörää pystyssä ja huidoin paarmoja pysymään kauempana. Jälkimmäisessä en täysin onnistunut, sillä yksi pirulainen onnistui puraisemaan kämmenselkään ajohanskan läpi...
Saavuin lopulta puoli kuuden aikoihin Olderfjordiin, jossa leiriydyin Russenes Campingiin (80 NOK, suihku poikkeuksellisesti vain 5 NOK, tosin minuuttejakin oli tavallista vähemmän joten lopulta jouduin käyttämään myös toisen vitosen). Tämänpäiväisen ketjujumpan vuoksi päätin tehdä reissun ensimmäisen ketjuhuollon, jotta saisin ketjun nivelet taas notkistettua. Naapurissa oli leiriytyneenä hollantilainen kulttuuriorientoitunut pariskunta, joka oli tällä kertaa reissussa autolla vaikka pyöräretkeilykään ei ollut heille tuntematon käsite. Pariskunnan mies oli vannoutunut Iiro Rantala -fani, joka oli käydessään Suomessa Uudenkaupungin konsertissa (ilmeisesti edellisenä vuonna?) aidosti yllättynyt siitä, että Iiro soittaa myös klassista... Tämänkertaisella reissulla he olivat saaneet omakohtaista kokemusta teltan lasikuitukaarten jännityskestävyydestä helteisissä lämpötiloissa (ilmeisesti kriittinen raja on yli +23 astetta), koska heidän telttansa oli sanonut sopimuksensa irti pari yötä aiemmin Kirkeportenin leirintäalueella lähellä Nordkappia - loppuyö menikin sitten autossa nukkuen. Onneksi he olivat kuitenkin kohtalaisen lähellä Honningsvågia, jossa he saivat seuraavana päivänä paikallisessa urheiluvälinekaupassa tingittyä uuden teltan itselleen.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan tänään olisin voinut vielä illalla käydä Trollholmsundissa katsomassa kivettyneitä peikkoja vuonon rannalla. Helteinen päivä oli kuitenkin vaatinut veronsa, joten 70-80 kilometrin ylimääräinen lenkki ei tuntunut erityisen houkuttelevalta, ja niinpä lopulta luovuin ajatuksesta. Olderfjordissakin oli päästy vielä tänään 30 asteen lämpötiloihin asti, mutta illalla ja yöllä ilmassa alkoi olla jo hieman merkkejä sään muutoksesta, sillä heräsin keskellä yötä tuulen riepottaessa hieman telttaa. Kaiken varalta kömmin ulos kiinnittämään osan myrskynaruista, koska hollantilaispariskunnan huonon onnen jälkeen en halunnut välttämättä testata alumiinikaarten ravistuskestävyyttä...
90 (450/1008) km Hammerfest - Olderfjord
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti