tiistaina, heinäkuuta 15, 2014

Silfar Canyon


15.7. ti

Aamulla kahdeksalta puskin liikkeelle mäkäräisten keskeltä, tulossa näytti olevan taas lämmin päivä vaikka taivas olikin vielä pilviverhon peitossa. Leirintäalueen isännän kertoman perusteella tiesin, että lähin ruokakauppa olisi Kunesissa reilun 30 kilometrin päässä. Ifjordista kohti Kunesia alkoi 98-tien lievä nousu, joka sinänsä ei ollut kovin merkittävä vastus, mutta asfaltti oli paikoitellen luokattomassa kunnossa. Kunes näytti sijaitsevan laajan tasangon keskellä, vaikka kartan mukaan se oli itse asiassa Storfjordenin rannassa. Piskuinen Matkroken-kauppa (joka tarjosi myös kaikkia muita mahdollisia palveluita kyläläisille) löytyi helposti ja se oli kaikeksi onneksi vieläpä avoinna. Niinpä söin silmilläni kaikkea mahdollista kaikilta neljältä tai viideltä hyllyltä, harmikseni tuoreet leivät olivat vasta paistumassa uunissa. Ostoslistalle päätyi kaikkea enemmän tai vähemmän terveellistä syötävää, jota aloin ahnaasti mutustella pienen kaupan vieläkin pienemmässä kahvinurkkauksessa - tarjosipa kaupan omistajatar matkaajalle vielä ilmaisen teekupposenkin hunajan kera.

Puolenpäivän jälkeen taivas selkeni ja lämpötila tuntui nousevan sen verran paljon, että alkoi olla jälleen shortsikeli. Tuuli oli edelleen voimissaan (noin 10 m/s), mutta kaikkien pyöräilyn perustotuuksien vastaisesti sen suunta oli tällä kertaa koillisen ja idän väliltä, eli sivumyötäinen tai paikoitellen peräti suoraan myötäinen selän takaa. Kunesin jälkeen seuraava maastollinen haaste olisi Børselvfjelletin ylitys, joka vain 177 metrin korkuisena osoittautui myötätuulessa kuitenkin reissun kaikkein helpoimmaksi pätkäksi. Kyseessä oli nimittäin laaja tasanko, jonka maisemat tuovat mieleen länkkärit tai road moviet Amerikan keskilännen halki. Kun tuulipintaa on etu- ja takalaukkujen ansiosta enemmän kuin runsaasti ja kun tuuli vielä puski täydellä voimalla takaa, pyörittäminen kävi lähes itsestään ja kruisailuvauhti nousi huomaamatta 30 km/h pintaan ja ylikin. 

Tasangolla vastaani pinnisteli sveitsiläinen polkija, joka oli lähtenyt liikkeelle toukokuun alussa Sveitsistä. Nyt takana oli jo Nordkapp, seuraavaksi suunnitelmissa käväistä Kirkkoniemessä ja lähteä sitten Suomen kautta kotimatkalle. Tavoitteenaan tällä pääosin wildcamp-leiriytymistä harrastavalla matkaajalla oli päästä kotiin Sveitsiin viimeistään lokakuun loppupuolella. Juuri nyt sveitsiläinen kuitenkin kirosi punnertamistaan tuulta päin, eikä odottanut erityisen innolla mahdollisia itikoitakaan Suomen osuudella, joten muutkin kulkuvälineet kuulemma olisivat mahdollisia ainakin osan matkaa... Vanhoja tuttujakin tuli tavattua tällä tasangolla, kun liechtenstanilainen matkailuautoilija ohitti jälleen monta kertaa torven tuuttauksen säestämänä, viimeisen kerran toivotimme toisillemme hyvää ja turvallista matkaa kun hän oli ulkoiluttamassa koiraansa erään sivutien (lue edelleen: kärrypolun) alussa.

Ennen Børselvfjelletin tasangon päättymistä Porsangerinvuonon rantaan luonnonnähtävyyksistä vuorossa oli Silfar Canyon. Kyseinen kanjoni oli varsin helposti saavutettavissa 98-tieltä, parkkipaikalle johti lyhyt soratie ja varsinaiselle kanjonille oli polkua pitkin vain muutaman minuutin kävelymatka. Ei siis kannata jättää väliin jos tuolla suunnalla liikkuu. Levähdyspaikan infokyltin mukaan lähistöllä oli myös Norjan pohjoisin mäntyesiintymä, tarkka paikka jäi tosin hieman epäselväksi. Patikoinnin jälkeen alkoi olla nälkä, joten poikkesin Børselv Bungalåven Värtshusiin testaamaan paikallista savuporopizzaa 145 NOKin sopuhintaan. Valmistus kesti melkoisen kauan eikä siinä lopulta montaakaan poronpalaa ollut, mutta saipa ainakin hetkeksi vatsan huijattua kylläiseksi.

Børselvin jälkeen Porsangerinvuonon itäpuolen rantaa myötäilevä osuus Lakselviin oli vaihtelevan poimuilevaa maastoa. Tänään oli taas sen verran kuuma, että paarmat heräsivät kiusaamaan ylämäkiä punnertavaa matkaajaa. Lakselviin en tällä kertaa jäänyt pidemmäksi aikaa asioimaan, koska tavoitteeni oli päästä Stabbursdalen Feriesenterin leirintäalueelle, jonne oli vielä noin 17 km matkaa, tällä kertaa Lakselvistä pohjoiseen pitkin Porsangerinvuonon länsirantaa. Liikennettä tällä E6-osuudella oli kohtalaisen paljon, mutta maastollisesti pätkä ei ollut erityisen paha, vain muutama nousu ja nekin melko lyhyitä. Perillä Stabbursdalenissa olin klo 19:45, telttapaikka maksoi 150 NOK mutta täälläkin suihku oli ilmainen (tosin sellaista uimahallimallia, jonka nappia pitää painaa noin kymmenen sekunnin välein, jotta vedentulo ei lakkaa). Kelvolliset telttapaikat tuntuivat olevan hieman kortilla, mutta lopulta löysin sopivan tuulensuojaisen pläntin tyhjillään olleen asuntovaunun vierestä. Keittiössä kännykkääni ladatessani tapasin kaksi kuopiolaista kaverusta, jotka olivat keltaisella alkuperäis-Minillään palaamassa Nordkappista. Heidän mukaansa Minin ominaisuus on Kuplan tapaan öljyn tiputtaminen - kuulemma kaikki on auton kulkemisen kannalta hyvin niin kauan kuin tankatessa joutuu laittamaan melkein saman verran öljyä kyytipojaksi...

Stabbursdalenista olisi ollut reissun toinen tilaisuus poiketa Trollholmsundin kivisten peikkojen luona, mutta 40-50 kilometrin lisäkierros jäi tälläkin kertaa toteutumatta sillä tekosyyllä, että oli jo myöhä ja aamulla pitäisi herätä aikaisin, jotta ehtisin Nordkappista tulevan Eskelisen kyytiin. Alun perin olin suunnitellut polkevani vielä Karasjoen kautta Karigasniemelle, mutta huomiseksi luvattu kova etelätuuli aikaisti päätöstäni bussiin hyppäämisestä yhdellä päivällä. Peikot saivat siis jäädä omiin oloihinsa, sillä oli aika painua pehkuihin.

148 (972/1008) km Ifjord - Lakselv - Stabbursdalen

Ei kommentteja: