Päivä 8 (sunnuntai 26.7.)

Flesnesin heijastuksia

Aamu oli lämmin, kirkas ja aurinkoinen - tästä tulisi reissun ensimmäinen shortsipäivä. Huomasin että makuualusta päästää taas jonkin verran ilmaa ulos, joten uusiokorjailin reikää hieman liimalla. Matkaan pääsin lähtemään klo 8:20, ennen kuin kukaan naapureistani oli näyttänyt heränneen aamutoimiinsa. Ylitettyäni Sortlandin korkean sillan jo toistamiseen reitti kulki alkumatkasta idyllisen Sigerfjordin asutuksen halki, jotta pääsin välttämään pitkän tunnelin E10-tiellä. Muutenkaan E10-tietä ei tarvinnut tällä kertaa paljon seurailla, koska pienempi 83-tie erkanee kohti Flesnesiä ja seuraavaa lauttayhteyttä. Flesnesin paikoin hyvinkin kapea tie osoittautui maisemallisesti varsin mukavaksi ainakin tällaisella aurinkoisella säällä. Sortlandissa leirinaapurinani ollut oslolaistyttö oli polkenut vauhdikkaasti tänne, sillä hänkin ehti satamaan hyvissä ajoin ennen lautan lähtöä.

Toiselle puolelle Revsnesiin päästyämme tyttö oli sen verran kovavauhtisempi, että paineli kevyesti ohi pysähdyttyäni kuvaamaan Kvaefjordenin maisemia. Omalla kohdallani piti päättää, kumpaa reittiä lähestyisin Harstadia, lyhyttä ja korkeaa vai pitkää ja matalaa kiertotietä Borkenesin kautta rantaa myötäillen. Valitsin lyhyen ja korkean, mikä osoittautui varsin haastavaksi aurinkoisessa ja kuumassa kelissä. Nousua jatkui yhtäjaksoisesti noin 3-4 km matkan, jonka jälkeen ylänköosuutta oli jonkin verran ennen laskua Harstadiin. Ylänköosuudella oli yllättäen varsin paljon viljelysmaata, "traktorinmunia" näytti olevan hyvinkin korkealla rinteellä. Eräässä kohdassa lokkiparvi sai jonkinmoisen sätkyn ajaessani sen ohitse tai paremminkin alitse - en tosin nähnyt mitään ilmeistä syytä, esim. poikasia lähistöllä pesässä tms.

Harstadin naapurissa kivenheiton päässä on Trondenes, jonka vanha kivikirkko on rakennettu jo 1200-luvulla. Täälläpäin Norjaa tuntuu olevan tapana, että kirkot ovat auki pelkästään arkisin klo 12-16, joten näin pyhäpäivänä hienot seinämaalaukset ja muut historian aarteet jäivät siis matkaajalta näkemättä. Trondenesista oli syytä ottaa hetimiten suunta kohti Harstadin keskustaa ja ruokapaikan etsintää, jotta ehtisi tankkaamaan ennen seuraavaa Hurtigbåt-pätkää. Erittäin mäkisessä ja sinänsä ihan viihtyisän oloisessa Harstadin kaupungissa ruokapaikaksi valikoitui Milano-niminen ravintola, jossa valitsin voimanlähteekseni Harstad-pastan (kinkkua ja muuta höystettä kermaisessa kastikkeessa). Aterioinnin jälkeen siirryin laivarantaan, jossa törmäsin taas kerran oslolaistyttöön, joka ilmeisesti oli valinnut pitkän ja matalan reitin. Kysäisin ohimennen, miksi hän oli valinnut Harstadin reitilleen, hänenhän oli tarkoitus ajaa pitkin rannikkoa (tuoreessa muistissani olivat vielä Andenesin laivamatkan höykytykset). Vastauksena oli, että ennen Sortlandiin saapumistaan hän oli jo polkenut edestakaisin Andenesiin ja takaisin. Niin että siinä vähän ajamisen mallia... :) Täällä Harstadissa olimme hyppäämässä eri laivoihin, joten toivottelin onnea loppumatkalle. Hurtigbåtin kyytiin päästyäni - jo totutun kaavan mukaisesti kerrottuani nimeni ja määränpääni miehistön jäsenen ojentamaan nauhuriin - huomasin, että miehistö oli sama kuin viisi päivää aiemmin Tromssasta tullessani. Laiturista lähdön jälkeen laiva ei oikein tahtonut kulkea suoraan, ja hetken päästä kaiuttimista kuuluikin tieto, että katamaraanin vasemman rungon moottoreissa oli jotakin vikaa. Moottorit käynnistettiin uudelleen ja hetken kuluttua ongelma oli poistunut, joten matka jatkui urku auki.

Hurtigbåtin saavuttua Finnsnesiin jatkoin matkaa pikimmiten, koska tänään olisi vielä pitkä rupeama jäljellä ennen Tamokdalenin liepeille pääsemistä. Aluksi oli hieman nousua Finnfjordeidetiin, mutta sen jälkeen koko loppumatka (itse asiassa oikeastaan aina Skibotniin asti) oli käytännössä joko tasaista tai alamäkeä. Nordlandin kartassani on tosin harmittava virhe: Finnfjordeidetin ja Olsborgin väli olikin oikeasti 28 eikä 18 km, kuten kartta väitti. Tämä virhe tosin on pienempi kuin Risoyhamnin ja Sortlandin välillä, josta kartalla puuttui peräti 21 km. Finnsnesistä lähdön jälkeen maisema muuttui nopeasti metsäisemmäksi meren jäädessä yhä kauemmas taakse. Tiellä ja sen maisemissa ei kuitenkaan ollut suuremmin tarjolla virikkeitä, joten laitoin MP3-soittimen päälle matkanteon yksitoikkoisuuden vähentämiseksi. MP3-soittimien käyttöä pyöräillessä paheksuville kerrottakoon, että ainakin omalla kohdallani äänenvoimakkuus on säädetty sen verran alhaiseksi, että liikenteen äänet eivät peity.

Tamokdalenia reunustavien vuorten ilmestyessä horisonttiin alkoi myös sateen uhka kohota pilvien myötä rinteiden takaa. Ensimmäiset pisarat ropsahtelivat Överbygdin kirkon vaiheilla, jossa otin sadevarusteet esiin. Kellokin oli jo melko paljon, joten leiripaikan etsiminen oli nyt jo aktiivisesti käynnissä. Muutaman kilometrin päästä Skjoldin jälkeen löytyikin sopiva paikka Råvattnetin rannalta tasaisesta kangasmaastosta. Leiri oli pystyssä noin klo 23, ja lepo olikin ansaittu reissun pisimmän päivämätkan (161 km) jälkeen.

Sortland-Sigerfjord-Langvassbukt-Flesnes-Revsnes-Harstad-Finnsnes-Olsborg-Rundhaug-Skjold 161 km.
Yhteismatka 161 / 902 km.