Ramberg beach aamulla
Yöllä heräsin noin tunnin välein etukäteen pelkäämääni ongelmaan: ilmatäytteinen makuualustani tyhjeni vajaassa tunnissa. Iltayöstä kuvittelin, että vuoto on venttiilissä ja sitä myöten korjauksen ulottumattomissa. Onneksi maapohja ei ollut kovin kylmä eikä edes hirveän kova - olihan kyseessä sentään hiekkaranta-alue. Aamulla asiaa uudelleen tarkastellessani huomasin, että vuoto olikin ihan rehellinen reikä venttiilimötikän juuressa. Tein pikakorjauksen liimatipalla, ja loppumatkasta ilma pysyikin kohtalaisesti patjan sisällä koko yön.
Aurinkoisessa aamussa lähtö tapahtui patjankorjauksen jälkeen klo 9. Ennen Nappia ohitseni pyyhälsi kolme miespyöräilijää, olivatkin muuten ensimmäiset samaan suuntaan kulkeneet, joita tien päällä kohtasin. Päivän reitillä on koko joukko kovia nousuja, joihin osasin varautua eilisen perusteella: Napp, Nappstraumin tunneli ja Storfjord. Ennen Storfjordin nousua lounastin Leknesissä, jossa söin ison kanapitakebab-annoksen Kaffe Toppenissa. Storfjordin nousun laella vastaan tuli nelihenkinen perhe, joka oli matkassa melko mielenkiintoisilla "junillaan". Kummallakin vanhemmalla oli oma pyörä, jonka perässä oli ensin puolikas lasten pikkupyörä ja sen perässä vielä 2-pyöräinen peräkärry. Mahtoi ottaa voimille niillä yhdistelmillä mäkien kiipeäminen...
Tie 815 Leknesistä kohti Sundklakkia oli melko mutkainen ja profiililtaan tasainen, päällyste oli monin paikoin huonokuntoinen. Päivän aikana pilvisyys lisääntyi, ja Brustrandan jälkeen Valbergin kirkon vaiheilla alkoi sadepisaroita ripotella sen verran, että laitoin sadevarusteet päälle. Brustrandan viihtyisän tuntuisella leirintäalueella pidin lyhyen välipalatauon, jonka varassa oli tarkoitus jaksaa Henningsvaeriin asti. Samaisen välipalan voimalla piti kiivetä myös pari mittavaa siltaa ennen kääntymistä Henningsvaeriin johtavalle sivutielle. Gimsoystraumenissa silta oli melkoisen korkea ja kapea monen muun sillan tavoin, mutta sen "jalkakäytävä" oli käyttökelpoinen. E10-tiellä liikennettä oli kohtalaisen paljon, vastaan tuli myös jonkin verran retkipyöräilijöitä.
Ennen Henningsvaerin tietä sade oli hyvin vähäistä, eikä sadevarusteista ollut oikeastaan mitään hyötyä. Henningsvaerin tie oli varsin kapea ja muistutti monin paikoin vuoden takaista Hamningbergin tietä. Henningsvaeriä lähestyessäni varsinainen sadealue olikin sitten jo saapunut mereltä. Lähellä Henningsvaeria tienvierustat olivat täynnä kalliokiipeilijöiden autoja ja leiripaikkoja - telttoja oli myös varsin mielenkiintoisissa paikoissa kallioilla. Henningsvaerin lähellä olevien siltojen jalkakäytävät osoittautuivat haasteellisiksi, koska ne päättyivät sillan korkeimmalla kohdalla jatkuakseen toisessa reunassa - laskeutumisluiskaa vain ei ollut, joten kalustovahinkojen välttämiseksi pyörä piti "voimanostaa" alas ajotielle. Yhden yksisuuntaisen sillan liikennevaloissa odotellessani kuulin auton tööttäyksen, suomalaispariskunta Hamnoyan levähdyspaikalta tuli uudemman kerran vastaan.
Henningsvaeriä lähestyessäni illansuussa varsinainen sadealue olikin sitten jo saapunut mereltä, joten yritin löytää sopivaa ruokapaikkaa päästäkseni hetkeksi sateensuojaan. Lohinen pääateria tulikin sitten nautittua Henningsvaerin suositussa Fiskekrogenissa noin puoli seitsemän aikoihin. Ruokailun ja pikaisen kaupassakäynnin jälkeen en sateessa kovin paljon viitsinyt enää kuvata, vaan suuntasin takaisin Henningsvaerin tielle wildcamp-paikkaa etsimään. Ohitettuani kalliokiipeilijöiden lukuiset leiripaikat oma paikka löytyikin läheltä tien halkomia kallioita. Teltta oli pystyssä ennätysajassa - märät telttakaaret liukuivat helposti teltan kaaritunnelien läpi - ja leiri valmiina noin 19:45 paikallista aikaa.
Ramberg-Leknes-Valberg-Henningsvaer 105 km.
Yhteismatka 105 / 640 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti