Lofootit jäävät jo taakse
Koko yön satoi kohtalaisesti, sade jatkui aina aamupäivään asti. En kuitenkaan jäänyt odottelemaan sateen loppumista, koska ilma oli muuten kohtalaisen lämmin. Purin siis leirin ja pääsin liikkeelle aamuyhdeksän maissa. E10-tielle palattuani liikenne oli taas melkoisen vilkasta, onneksi tie oli tasaisehko, suorahko ja leveähkö. Muutaman kilometrin päässä Kabelvågissa poikkesin paikalliseen akvaarioon (sisäänpääsy 100 NOK) tutustumaan mereneläviin, joita akvaariossa sitten olikin monennäköisiä ja -kokoisia. Katselemista oli sopivasti näin sadesäätä ajatellen, kauniilla ilmalla olisi akvaariosta voinut jäädä ehkä hieman lattea vaikutelma. Kahvilassa nautin aamupalaksi katkarapuleivän ja vohvelin kaikilla lisukkeilla. Korkeakulttuurista en jaksanut tällä(kään) kertaa innostua niin paljon, että olisin käynyt myös akvaarion naapurissa olleessa Galleri Espolinissa. Taiteesta puheenollen - koko reissun aikana ei tainnut olla kovinkaan montaa kylää tai taajamaa, josta ei olisi löytynyt vähintään yhtä galleriaa tai taidemyyntinäyttelyä.
Kabelvågin ja Svolvaerin välinen tieosuus olikin mukavaa ajettavaa, koska koko matkan sai kruisailla pitkin pyörätietä. Sade alkoi hieman helpottaa Svolvaerin kohdalla, mutta en silti poikennut kaupungissa enää toista kertaa - ensimmäinen kertahan oli Hurtigrutenin tunnin mittainen pysähdys, vaan jatkoin matkaani suoraan kohti Fiskebolia. Näkymät Svolvaerin ja Fiskebolin välillä olivat melko pitkälti jo tutuksi tullutta vuonomaisemaa, parhaimmat palat tällä pätkällä lienevät Vestfjordpollenin ja Laupstadin paikkeilla. Vestfjordpollenin hienolla levähdyspaikalla tapasin bretagnelaispariskunnan, joka oli moottoripyörällään Eurooppaa kiertämässä. He olivat jo ajaneet Baltian ja Suomen kautta kohti pohjoista ja käyneet Nordkappissa, paluumatka Norjan rannikon ja Länsi-Euroopan kautta tuottaisi yhteensä noin 14000 km kierroksen.
Fiskebolissa oli aika jättää hyvästit Lofooteille ja hypätä jälleen kerran lauttaan, joka veisi Vesterålenin puolelle Melbuun. Kyseinen lauttaväli on nykyään melko hiljainen (lauttarannan kioskikin oli suljettu), koska uusi Lofast-maantieyhteys lienee autoilijoiden suosiossa. Melbun jälkeenkin E10 jatkui tasaisena ja melko leveänä. Stokmarknesissa taisi olla reissun pisin silta ylitettävänä, jonka kuitenkin jaksoi hyvin Den Glade Kokken -ravintolassa nautitun massiivisen Spaghetti Carbonara -annoksen jälkeen. Sää oli melkoisen lämmintä ja taivas oli kirkastunut jo kirkkaan aurinkoiseksikin. Edellisinä päivän lehtien lööpeissä valiteltiin, että huonon kesäsään takia kaikki lomalennot etelään on varattu. Tänään lööpeiksi oli sitten jo vaihtunut huudahdus "Kesä on täällä taas"!
Sortlandin eteläpuolella tuli jälleen lukuisia retkipyöräilijöitä vastaan. Mielenkiintoinen sosiologinen havainto liittyy pyöräilijöiden ryhmädynamiikkaan: miespuoliset polkijat näyttivät olevan matkassa yleensä joko yksin tai kolmen ryhmissä, kun taas naiset ja tytöt matkaavat lähes säännönmukaisesti kaksin. Suurin osa pyöräilijöistä toki oli tavallisia pariskuntia, joko lapset mukana tai sitten ei. Ennen Sortlandia aloin ihmetellä uutta ääntä, joka kuulosti kumealta jysäykseltä säännöllisin väliajoin polkemisen lomassa. En millään keksinyt mikä tällä kertaa voisi olla pettämässä pyörässä, kunnes huomasin muutaman nuoren olevan ampumassa läheisellä laiturilla. Luvallista vai ei, sitä en osaa sanoa...
Perille Sortlandiin ehdin hieman iltakahdeksan jälkeen. Sortland Camping & Motellin leirintäalue olikin sitten sellaisessa paikassa ainakin pyöräilijän kannalta, että sinne pitää todella haluta... :) Loputtoman nousun jälkeen pääsin vastaanottorakennuksen pihaan huomatakseni, että rakennus oli liputettu Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Islannin lipuilla - ei siis Suomea. Vanhempi herrasmies vastaanotossa kysyi kuitenkin, mistä olen kotoisin ja ojensi yllätyksekseni suomenkielisen esitteen Vesterålenista. Telttaa pystyttäessäni naapurina ollut ranskalaisperhe tarjosi illan pasta-ateriastaan loppua, mutta jouduin kohteliaasti kieltäytymään oman massiivisen spagettiannokseni jäljiltä. Naapurissani oli myös muita pyörämatkaajia, mm. helsinkiläinen kaveri joka oli tullut Rossanollaan (siitä tunnistin jo etukäteen suomalaiseksi) Kemistä Ruotsin Abiskon kautta kohti Lofootteja, joskin hänen jatkosuunnitelmansa olivat vielä auki. Jälkeenpäin kummastelin hieman sitä, että hänen varusteensa näyttivät muilta osin varsin laadukkailta mutta karttana vain 1:800000 yleisnäkymä...? Toisena naapurina oli ehkä hieman yli parikymppinen oslolaistyttö, joka oli yksin matkalla Oslosta rannikkoa pitkin Nordkappiin. Kokonaismatkaa tulisi kuulemma lähemmäs 5000 kilometriä, koska Nordkappista pitää vielä palata Altaan, jotta pääsee lentäen takaisiin Osloon. Kunnioitettava urakka, joka suunnitelman mukaan kestäisi noin yhdeksän viikkoa. Itse sulattelin moista reissua tekemällä pyörälleni pienen ketjuhuollon - puhdistus ja Teflon-voitelu - toista kertaa tällä matkalla.
Henningsvaer-Kabelvåg-Svolvaer-Fiskebol-Melbu-Stokmarknes-Sortland 101 km.
Yhteismatka 101 / 741 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti