perjantaina, heinäkuuta 11, 2014

Kallioiden keskellä kohti Havøysundia


11.7. pe

Aamu valkeni tälle reissulle poikkeuksellisesti pilvisenä, viileänä ja tuulisena. Kävin aamupalalla Russenes Kroassa, minkä jälkeen pääsinkin sitten liikkeelle klo 9. Päivän tavoite olisi polkea turistitie 889:ää Havøysundiin, löytää sopiva wildcamping-paikka ja päästä seuraavana aamuna Hurtigrutenin kyytiin Honningsvågiin. Turistitie 889 kulkee varsin vaihtelevissa maastoissa, vuoroin liuskekivistä merenrantaa halkoen ja vuoroin tunturiylänköjen poikki. Niinpä tälle päivämatkalle osui jälleen kolme merkittävämpää nousuosuutta, jotka tosin viilenneen kelin ansiosta tuntuivat "huomattavasti" helpommilta kuin aiempien päivien nousut. Evästäydennyksiä en pystynyt matkan varrella tekemään, koska kauppoja ei ollut lainkaan (aivan tien alussa Kokelvissa olisi ehkä  sellainen ollut). Koko sadan kilometrin pätkä oli nousuineen sen verran hidasvauhtinen, että perille Havøysundiin saavuin vasta iltaseitsemältä. Takavuosina Havøysundiin on päässyt ainoastaan lautalla, mutta vuonna 1988 rakennetun sillan yli liikkuminen on helpottunut huomattavasti. 

Koska eväät jäivät tällä pätkällä vähiin kauppojen puutteen vuoksi, suuntasin suoraan Hotel Havøysundin valmiiseen pöytään kunnon entrecoten ääreen, eikä se mikään huono annos ollutkaan. Loppujen lopuksi ei jäänyt edes hirveästi harmittamaan, että en enää jaksanut kammeta ylös läheisen tuulivoimapuiston laelle Arctic View -ravintolaan, jossa kaiketi olisi voinut olla varsinaisia gourmet-elämyksiä. Ennen wildcamp-paikan etsimistä käväisin vielä paikallisessa ruokakaupassa täydentämässä eväsvarastoja. Lisäksi selvitin Hurtigrutenin lähtölaiturin sijainnin, ettei tarvitse sitten aamulla laivan töräyttäessä lähtönsä merkiksi torveaan havaita, että nyt ollaan väärällä puolella vuonoa... no, kyllähän laituri oli ihan siinä keskustan tuntumassa ja jopa samalla rannalla. Leiripaikan hakemiseen menikin sitten hieman enemmän aikaa. Päädyin lopulta kylän yläpuolella sijaitsevan levähdyspaikkapöydän viereen paikallisen hautausmaan tuntumassa, josta oli melko  pitkä matka näköyhteyden päässä oleviin taloihin. Käytännössä lähimmät talot taisivat tosin olla lähempänä kuin jokamiehenoikeuteen tarvittavat 150 metriä, mutta ne olivat näkymättömissä rinteen suojassa leiripaikkani alapuolella. 

100 (550/1008) km Olderfjord - Havøysund

torstaina, heinäkuuta 10, 2014

Melko leveä "pyörätie"


10.7. to

Aurinko jaksoi edelleen paistaa kirkkaalta taivaalta, kun sain purettua leirin aamulla klo 5:40 ja siirryin Hurtigbåtin (308 NOK) laiturille. Hammerfestiin menevä katamaraanialus lähtee torstaisin pari tuntia muita päiviä aikaisemmin, koska se kiertää Loppan Hasvikin lisäksi myös kaikki Rogasundetin laiturit. Pyörän saaminen laivaan oli hieman vaivalloista, koska lastaussilta oli kovin kapea ja se laskeutui hyvin jyrkästi laivan kannelle. Homma onnistui lopulta suhteellisen nopeasti kunhan ensin irrotin kaikki laukut. Øksfjordista kyytiin ei tullut muita minun lisäkseni, mutta Hasvikissa matkustajamäärä kasvoi noin kymmeneen - Søroya-festivaali taisi olla lopuillaan. Hasvikin jälkeen laivan miehistö alkoi paistaa vohveleita, jotka vastapaistettuina olivat itse asiassa koko reissun parhaat hilloineen, kermaviileineen ja juustoineen kaikkineen! Perillä Hammerfestissä olimme klo 9:40 kymmenisen minuuttia edellä aikataulua. Varsinaista aamupalaa kävin ostamassa paikallisesta Mega Coopista, mukaan tarttui muun muassa 120 gramman paketti kermajuustoviipaleita jotka söin yhdeltä istumalta parin tuoreen täysjyväsämpylän kera. Paikallisista nähtävyyksistä kävin bongaamassa meridiaanipatsaan, joka on ns. Struven kolmiomittausketjun pohjoisin piste.

Helle jatkoi paahdettaan edelleen lähes 30 asteen voimalla, paikallisten mukaan tällaista on ollut viimeksi ehkä joskus 60-luvulla. Hammerfestin ulosmenotiellä on paljon liikennettä mutta myös monia uusia tunneleita, joiden kiertoteillä pyöräilijä saa edetä rauhassa todella leveällä "pyörätiellään". Tiellä oli myös yllättäen kohtalaisen paljon poroja, jotka jo aiemmin totuttuun tapaan eivät juurikaan välitä autoista mutta pyörän nähdessään pinkaisevat pakoon tosi nopeasti. Tätähän olen käyttänyt jo edellisillä reissuilla "tekosyynä" sille, että en ole saanut otettua yhtäkään lähikuvaa poroista...

Ohitettuani Stallo-uhrikiven ja ylitettyäni maailman pohjoisimman riippusillan saavuin Kvalsundiin, jossa oli sopiva hetki jälleen käydä kaupassa ja pitää pieni evästauko. Samalla kuitenkin unohdin, että Kvalsundin "keskustassa" olisi ollut nähtävillä kalliopiirroksia, jotka nyt saivat jäädä omaan rauhaansa. Niinpä matka jatkui edelleen, kunnes saavuin Skaidiin varsinaiselle ruokatauolle paikallisen huoltoaseman krouviin. Päädyin tilaamaan lehtipihvin ranskalaisilla, mutta pihvi oli melkoinen pettymys: teollisen soikea, jauhelihasta tehty mauton laatta. No, ainakin ranskalaisista sai hieman suolatäydennystä ja jäävedessäkin oli oikeasti jääpaloja... Aterian jälkeen alkoi päivän viimeinen rykäisy kohti Olderfjordia, mikä käytännössä tarkoitti uuvuttavan kuumaa nousua jonkinmoiselle ylängölle, jossa oli paarmoja enemmän kuin riittävästi. Tietysti juuri tänne sattui koko reissun ainoa ketjun putoaminen eturattaalta pienemmälle vaihdettaessa. Pyörää ei saanut minnekään nojalleen, joten jouduin taiteilemaan ketjun paikoilleen samalla kun pidin pyörää pystyssä ja huidoin paarmoja pysymään kauempana. Jälkimmäisessä en täysin onnistunut, sillä yksi pirulainen onnistui puraisemaan kämmenselkään ajohanskan läpi...  

Saavuin lopulta puoli kuuden aikoihin Olderfjordiin, jossa leiriydyin Russenes Campingiin (80 NOK, suihku poikkeuksellisesti vain 5 NOK, tosin minuuttejakin oli tavallista vähemmän joten lopulta jouduin käyttämään myös toisen vitosen). Tämänpäiväisen ketjujumpan vuoksi päätin tehdä reissun ensimmäisen ketjuhuollon, jotta saisin ketjun nivelet taas notkistettua. Naapurissa oli leiriytyneenä hollantilainen kulttuuriorientoitunut pariskunta, joka oli tällä kertaa reissussa autolla vaikka pyöräretkeilykään ei ollut heille tuntematon käsite. Pariskunnan mies oli vannoutunut Iiro Rantala -fani, joka oli käydessään Suomessa Uudenkaupungin konsertissa (ilmeisesti edellisenä vuonna?) aidosti yllättynyt siitä, että Iiro soittaa myös klassista... Tämänkertaisella reissulla he olivat saaneet omakohtaista kokemusta teltan lasikuitukaarten jännityskestävyydestä helteisissä lämpötiloissa (ilmeisesti kriittinen raja on yli +23 astetta), koska heidän telttansa oli sanonut sopimuksensa irti pari yötä aiemmin Kirkeportenin leirintäalueella lähellä Nordkappia - loppuyö menikin sitten autossa nukkuen. Onneksi he olivat kuitenkin kohtalaisen lähellä Honningsvågia, jossa he saivat seuraavana päivänä paikallisessa urheiluvälinekaupassa tingittyä uuden teltan itselleen.  

Alkuperäisen suunnitelman mukaan tänään olisin voinut vielä illalla käydä Trollholmsundissa katsomassa kivettyneitä peikkoja vuonon rannalla. Helteinen päivä oli kuitenkin vaatinut veronsa, joten 70-80 kilometrin ylimääräinen lenkki ei tuntunut erityisen houkuttelevalta, ja niinpä lopulta luovuin ajatuksesta. Olderfjordissakin oli päästy vielä tänään 30 asteen lämpötiloihin asti, mutta illalla ja yöllä ilmassa alkoi olla jo hieman merkkejä sään muutoksesta, sillä heräsin keskellä yötä tuulen riepottaessa hieman telttaa. Kaiken varalta kömmin ulos kiinnittämään osan myrskynaruista, koska hollantilaispariskunnan huonon onnen jälkeen en halunnut välttämättä testata alumiinikaarten ravistuskestävyyttä...

90 (450/1008) km Hammerfest - Olderfjord

keskiviikkona, heinäkuuta 09, 2014

Wildcamp Øksfjordin paarmojen keskellä


9.7. ke

Uni maittoi yllättävän pitkään, sillä lähtö oli tänään vasta kahdeksan maissa. Tästäkin päivästä oli tulossa aikaisempien tavoin helteinen, joten ei muuta kuin shortseissa taas liikkeelle. Tanskalainen aikoi tehdä tänään vain lyhyen ajopäivän, joten hän jäi vielä omaan leiriinsä eikä saanut minua enää matkalla kiinni. Tarkoituksenani oli ostaa aamupalaa Øksfjordhamnissa parinkymmenen kilometrin päässä Fosselvistä, mutta paikallinen kauppa olikin lopetettu. Niinpä valmistauduin pelkän keksipaketin voimalla Kvaenangsfjelletin ylitykseen, jossa tie nousee lähes 400 metrin korkeuteen asti. Nousu oli tähänastisista ehkä kuumin - ei oikeastaan tuulenvirettäkään kulkijaa viilentämässä - ja pahiten paarmojen pyörittämä. Päästyäni tunturiylängön viilentävään tuuleen huomasin takanani suuren porotokan, joka tallusteli ison lumilaikun halki. Ennen pitkää laskua ylängöltä alas Badderfjordin rantaan pääsin vihdoin tankkaamaan Gildetunin retkeilymajalle, myöhäiseksi aamupalaksi eivät tosin valikoituneet ne kaikkein terveellisimmät suuhunpantavat: superylimakea pekaanipähkinäsuklaatoffeeleivos, vohveli hillolla ja kermaviilillä (mutta ei kuitenkaan kullankeltaisia makeahkoja juustoviipaleita, jotka olisivat kruunanneet makuelämyksen...) ja hieman arkisempi juustokinkkusämpylä. 

Äkillisen sokeriyliannostuksen jälkeen pitikin sitten taas vähitellen asennoitua seuraavaan nousuun, joka johdatti matkaajan Badderfjordin pohjukasta kohti Burfjordia. Tämän nousun jälkeen oli taas luonnollisesti vuorossa lasku Burfjordin kylään, mutta tällä kertaa tietyömaa oli muuttanut laskun viimeiset kolme kilometriä soratieksi. Vaikka autojen pitikin ajella kolonna-auton ("ledebil") perässä, pyörällä ei tarvinnut kuitenkaan tällä kertaa hypätä kyytiin, vaan keskeneräiselle tielle mahtui hyvin myös vastaantulijoiden kanssa. Omatunto soimasi vielä Gildetunin välipalan jälkeen sen verran, että Burfjordissa päätin jatkaa aamupalaa vähän ruokaisammissa merkeissä ja niinpä lusikoin suuhuni puoli litraa metsämarjajogurttia hedelmien ja voileipien kera.

Alun perin tarkoituksenani oli syödä päivän varsinainen ateria Langfjordbotnissa (esimerkiksi Altafjord Campingissa), mutta en onnistunut ruokapaikkaa sieltä löytämään. Seuraava yritys oli Tappeluft Opplevelser -ravintola, jossa oli kyllä komeat puitteet mutta joka oli käytännössä suljettu (näin ymmärsin) perjantaihin asti. Sieltä kuitenkin sain ostettua hieman juotavaa viilennykseksi ja nestevajeen pienentämiseksi. Ilman kunnon ateriaa matka jatkui jälleen paahtavan nousun merkeissä Øksfjordbotniin, jonka jälkeen oli pitkästä aikaa vuorossa tunnelin kierto - vanha kulkuväylä oli ajettavassa kunnossa, vaikka täälläkin oli raivattu lukuisia maanvyörymiä kevään jäljiltä. Päivän tavoite täyttyi iltaseitsemältä, kun saavuin Øksfjordiin. Kiertelin ensin asutuksen laitamia sopivan wildcamp-paikan löytämisen toivossa, mutta täällä ei tuntunut olevan kovin paljon vaihtoehtoja. Aivan tien päässä rannan tuntumassa olisi ehkä ollut pieni ulkoilualueen tapainen, mutta lähitalot olivat sen verran lähellä etten arvannut leiriytyä sinne. Myös läheisessä Vassdalenissa oli toinen pieni ulkoilualue, mutta siellä pusikko oli sen verran korkeaa ettei sopivaa teltanpaikkaa oikein löytynyt. Lopulta päätin palata hieman ennen Øksfjordia olleelle levähdyspaikalle, josta laskeutui polku kohti rantaa ja jonka varrelta löytyi riittävän tasainen varvikko (lämpimän sään innoittamina myös suurehko määrä sekalaisia lentäviä öttiäisiä...) telttaa varten. Ennen leirin pystytystä poikkesin vielä kauppaan hakemaan iltapalatarvikkeita, mm. myslinäkkäriä, salamia, juustoa, mustikkariisiä yms. Nukkumaan piti mennä aikaisin, koska laiva lähtisi seuraavana aamuna jo 6:20.

143 (360/1008) km Fosselv - Øksfjord

tiistaina, heinäkuuta 08, 2014

Lyngenin Alpit kylpevät auringossa


8.7. ti

Ensimmäisen telttayön jälkeen heräsin melko aikaisin, joten pääsin liikkeelle jo 6:30. Shortsit olivat edelleen sopiva valinta aurinkoisessa ja lämpimässä kelissä. Skarvberg-tunnelin kiertoa piti hieman jännittää, koska keväällä maanvyöryt olivat tukkineet koko tien. Nyt vyörypaikat oli kuitenkin saatu raivattua siinä määrin auki, että tunnelin kierto oli läpiajettavassa kunnossa. Kaivuonon pohjukassa tarkoitukseni oli suunnata Birtavarren kylästä Kåfjorddaleniin ja siellä erityisesti Gorsabruan riippusillalle, joka ylittää 153 metriä syvän rotkon ja on mm. benjihyppääjien suosiossa. Kåfjorddalenin parkkipaikalle vievä tie on pituudeltaan noin 10 km, josta viimeiset 3 km soraa (plus paljon lampaita!). Riippusillalle johtaa parkkipaikalta 3,6 km polku, jota ei ainakaan retkipyörällä voi ajaa, joten tästä oli ennakoidusti tulossa patikkareissu. Taivallettuani vain noin kilometrin verran läpi Ankerlian vanhan hylätyn kaivosalueen päädyin polun poikki virtaavan leveän puron äärelle. Vettä oli suunnilleen nilkkoihin asti eikä lähistöllä näkynyt mitään helppoa ylityspaikkaa, niinpä tein paahtavassa helteessä ratkaisun - jota toki kaduin jälkeenpäin - kääntyä takaisin. Pyöräilykengät eivät vettä olisi pitäneet, mutta eipä tuossa kuumuudessa tullut mieleen kahlata paljain jaloin... Niinpä patikoin takaisin
parkkipaikalle ja hyppäsin taas pyörän selkään, Birtavarren kaupalle palattuani yritin torjua harmitusta reilulla aamupalalla.  

Matka jatkui ohi Kaivuonon pittoreskien vesiputousten kohti Olderdalenia, jonne asti olen jo aikaisemmalla Lofootti-reissullakin polkenut. Vähän Olderdalenin kylän jälkeen vastaan ajoi Bob-kärrynsä kanssa saksalainen pyöräretkeilijä, joka oli aloittanut reissunsa Ruotsin Trelleborgista, käynyt kääntymässä Nordkappissa ja oli nyt palaamassa Lofoottien jälkeen Osloon. Siinä jutustellessamme aloin jo valmistautua ensimmäiseen merkittävämpään nousuun Langslettin jälkeen: tässä helteessä 4 km nousu osoittautui ennakoituakin kuumemmaksi, jonka eteen- ja ylöspäin piiskaava voima piili niissä lukemattomissa ylämäkipaarmoissa, jotka pyörivät ja hyörivät polkijapoloisen ympärillä odottaen sopivaa iskuhetkeä. Muutama huomio noista verenhimoisista öttiäisistä... Ensinnäkin, ne eivät tunnu laskeutuvan ennen kuin kohteena oleva ruumiinosa pysyy paikallaan - eli niin kauan kuin polkeminen jatkuu, jalat ovat turvassa. Toisekseen, päälläni oli ajopaidan lisäksi heijastinliivi, jotka yhdessä ilmeisesti muodostivat riittävän paksun kangaskerroksen torjumaan selän puolelta tulevia puraisuja. Kolmanneksi, tällä reissulla käyttöönottamani mustat pyörälaukut vetivät sopivasti puoleensa merkittävän osan paarmoista, jotka suunnistavat kohteeseensa säteilylämmön perusteella. 

Kuten kaikki aiemmin tuntemani nousut ovat tavanneet tehdä, tämäkin loppui aikanaan ja kääntyi 4 km laskuksi kohti Sørkjosenia. Ennen varsinaista taajamaa oli lyhyehkö tietyömaa, joka ei kuitenkaan aiheuttanut sen enempää päänvaivaa pyöräilijällekään. Heti Sørkjosenin jälkeen vuorossa oli Nordreisan kunnan hallinnollinen keskus Storslett, jossa paikallisen ruokapaikan listalta päätin valita kanawokkia 189 NOKin hintaan. Aterian jälkeen matka jatkui vielä jonkin matkaa kohti Fosselvin leirintäaluetta, jonne pääsin kohtalaisesta vastatuulesta (8 m/s) huolimatta hyvissä ajoin ennen viittä iltapäivällä. Päivän aikana minut oli ohittanut kolmesti tanskalainen pyöräilijä, joka oli aloittanut oman reissunsa Bodøstä ja oli nyt matkalla kohti Nordkappia. Fosselvissä valitsimme vierekkäiset telttapaikat (100 NOK) kohisevan joen partaalta. Helle ei vieläkään hellittänyt otettaan, vaan aurinko lämmitti vielä illallakin telttaa melkoisesti, mikä ei kuitenkaan suuremmin haitannut väsyneen pyöräilijän nukahtamista hyvissä ajoin. 

117 (217/1008) km Samuelsberg - Fosselv

Helteinen Skibotn


7.7. ma

Myös Rovaniemellä oli heti aamulla helteistä ja aurinkoista, kun roudasin pyörälaukut aseman säilytyslokeroon (2 euroa) ja suuntasin aamupalalle paikallisen Prisman Presso-kahvilaan, se kun avataan jo aamukahdeksalta. Aikaisemmalla kerralla tarjolla oli ihan oikea aamiainen puuroineen kaikkineen, mutta näistä oli sittemmin luovuttu ja nyt piti tyytyä perusleivonnaisiin. "Aamiaisen" jälkeen kiertelin jonkin aikaa Rovaniemen keskustaa ja sen laitamia, mutta eipä sieltä mitään uutta ja ennen kokematonta löytynyt - torilta kävin kuitenkin ostamassa evääksi pussillisen herneenpalkoja.

Rautatieasemalla odotteli ryhmä australialaisia eläkeläisiä, jotka kyselivät, milloin Inariin menevä Eskelinen mahtaisi tulla paikalle - heidän varsinainen matkakohteensa oli Hurtigrutenin etelään suuntautuva puolikas Kirkkoniemestä Bergeniin. Oma Kilpisjärvelle menevä Eskeliseni (79,90 euroa) pääsi lähtemään noin 10 minuuttia myöhässä klo 11:44 ja jonkin matkaa ajettuamme kuski kääntyi vielä takaisin noutamaan kaksi mattimyöhäistä rautatieasemalta - lopulta pääsimme kunnolla liikkeelle 12:06 puolen tunnin takamatkalta. Kesä oli todellakin juuri saapunut täydessä terässään Lappiin, koska esimerkiksi Muonion SEO:lla lämpömittari näytti rapsakkaat 28 plusastetta...

Samassa bussissa Kilpisjärvelle oli myös kuopiolainen kaveri, joka alkoi polkaista Skibotnista etelään, ainakin Lofooteille, ehkä Stavangeriin ja aina Tanskaan asti - aikaa olisi käytettävissä kuulemma noin viisi viikkoa. Bussin saavuttua Kilpisjärvelle lähes aikataulun mukaisesti tankkasimme kuopiolaisen "kollegani" kanssa paikallisen retkeilykeskuksen buffetista 14 euron verran makaronilaatikkoa ja muuta pyöräilijälle sopivaa sapuskaa. Latailin sen verran pitkään kännykkäni akkua, että "kollega" ehti lähteä tien päälle ensimmäisenä. Itse pääsin liikkeelle 18:50 Suomen aikaa, ja aikasempiin reissuihin verrattuna varsin poikkeuksellisesti ajoasunani oli tällä kertaa shortsit. Hellettä nimittäin riitti tälle illalle, Skibotnissakin hätyyteltiin samaisena päivänä 30 astetta. Itikoita ei vielä tässä vaiheessa näkynyt harmiksi asti, tai ainakaan en kiinnittänyt niihin liiemmälti huomiota. Toki muutama öttiäinen pörisi ympärillä, kun jouduin irrottamaan ja lastaamaan laukut uudelleen ennen Skibotnia olleen tietyömaan takia. Kyseisen työmaan läpi ei saanut ajaa pyörällä (ehkä ihan järkeväkin rajoitus, sen verran järeää kalustoa siellä oli), vaan pyörä, kamat sekä kuski piti laittaa kolonna-auton kyytiin noin 7 kilometrin matkalla. Kolonna-auton kuski varoitteli, että pohjoiseen mentäessä tulee vastaan useita tietyömaita, joku ehkä vielä isompikin kuin tämä.

Pääsin lopulta Norjan aikaa 22:45 vanhaan tuttuun wildcamp-paikkaan Samuelsbergin liepeille. Manndalskroan naapurissa oleva sopivan tasainen rantakaistale oli edelleen suotuisa teltan pystyttämiseen. Vieressä virtaava joki nostatti aluksi melkoisen paljon usvaa mutta saatuani leirin valmiiksi ilma kirkastui uudelleen. Ensimmäinen iltapala tällä reissulla teltassa ja sitten nukkumaan. Kostean ilman lämpötila laski yöllä jonnekin +15 asteen tuntumaan, ja seuraavana aamuna teltan sisäpinta helmeili kondensoitumisen seurauksena - itse asiassa ensimmäisen ja viimeisen kerran tällä reissulla.

16 (23/1008) km Rovaniemellä
77 (100/1008) Kilpisjärvi - Samuelsberg  (+ 7 km ledebilin kyydissä)

lauantaina, heinäkuuta 05, 2014

Nordkapp 2014


6.7. su

Lähtöpäivän iltana sää oli Tampereella helteisen aurinkoinen. Pikajunasta P265 sain 130,60 eurolla itselleni makuupaikan sekä pyörälle oman yösijan konduktöörivaunun matkatavaratilassa, joka valitettavasti lienee katoavaa kansanperinnettä kun siniset vaunut poistuvat käytöstä lähivuosina. Toivottavasti VR ymmärtää ottaa aikanaan Intercityä paremman ratkaisun käyttöön polkupyörille pohjoisen junissa... Muille kuin ykkösraiteelle ei Tampereen asemalla enää pääse muiden raiteiden yli, joten jouduin taiteilemaan asemalaiturin hisseillä ensin alas ja sitten uudelleen ylös oikealle laiturille. Juna lähti matkaan ajallaan 22:11, eipä sitten muuta kuin nukkumaan - makuuhytti oli yllättäen kokonaan omassa käytössäni, koska Helsingistä varattu yläpeti oli jäänyt syystä tai toisesta tyhjäksi. Hytin ilmastointi tuntui toimivan kovin epäoptimaalisesti, vuoroin oli hiostavan kuumaa ja vuoroin todella kylmää. Herätyksen asetin aamuseitsemäksi, saapumisaika oli aivan aikataulun mukaisesti hieman puoli kahdeksan jälkeen.

7 (7/1008) km kotoa rautatieasemalle

lauantaina, heinäkuuta 20, 2013

torstaina, heinäkuuta 18, 2013

keskiviikkona, heinäkuuta 17, 2013

tiistaina, heinäkuuta 16, 2013

maanantaina, heinäkuuta 15, 2013

sunnuntaina, heinäkuuta 14, 2013

Kivistä saaristoa

lauantaina, heinäkuuta 13, 2013

perjantaina, heinäkuuta 12, 2013

torstaina, heinäkuuta 11, 2013

keskiviikkona, heinäkuuta 10, 2013

Huomenna alkaa Rantapolku 2013...

Turusta Kustavin kautta Ahvenanmaalle, sitten takaisin Korppoon ja Nauvon kautta Naantaliin, ja lopuksi rannikkoa pitkin (sikäli mikäli mahdollista) kohti Helsinkiä. Helsingistä paluu joko pikkuteitä polkien tai sitten junan kyydissä, säästä ja olotilasta riippuen.

sunnuntaina, elokuuta 12, 2012

Trollrunden 2012: jälkitunnelmia

Kuvitusta
Yhteenveto
  • Pyöräilymatkaa 1104 km
  • Bruttonousua noin 17 000 m
  • Pyöräilypäiviä 12
    • Aurinko paistoi ainakin jonkin aikaa viitenä päivänä
    • Vettä satoi lähes kaikkina vuorokausina, useimmiten kuitenkin yöllä, monesti myös juuri ennen leirintäalueelle saapumista
    • Lämpötila vaihteli päivisin +12 ja +18 välillä, öisin +7 ja +12 välillä
Kohokohdat
  • Trollstigen ja sen nousu polkemalla
  • Oldevatnetin maisemat
  • Sognefjelletin ylitys kokonaisuudessaan
Pettymykset
Sää olisi tietysti voinut olla hieman aurinkoisempi, koska nyt maisemien kuvauksellisuus kärsi matalalla roikkuvista pilvistä. Toisaalta sadettakaan ei juuri tullut muuten kuin yöaikaan, joten keskinkertaisuudessaan keli olikin itse asiassa ehkä melko optimaalinen pyöräilyn kannalta. Tätä kirjoittaessani elokuun toisella viikolla korkeapaine on asettunut Pohjois-Euroopan ylle, ja sääennusteet lupailevat Trollrunden-seuduille todella komeaa säätä...taisin olla reissussa kuukautta liian aikaisin!
Pilvien peittämän näkyvyyden takia Dalsnibba jäi kiipeämättä, mutta 500 metrin lisänousu olisikin ehkä ollut aika haasteellista jo yli 1000 metrin nousun päälle. Muutenkin lepopäivien pitämättömyys, hieman riittämätön palautumistankkaus iltaisin sekä telttayöpymisten lyhyehköt yöunet kostautuivat reissun edetessä jalkojen väsähtämisenä rajuissa nousuissa. Maagiseksi rajaksi tuntui muodostuvan jyrkissä serpentiininousuissa suunnilleen 800 metrin korkeus, johon asti pääsi vielä ajamalla mutta josta ylöspäin joutui useimmiten talutushommiin. Polkemisenergia loppui varsinkin, jos oli erehtynyt pitämään nousun aikana liian pitkän tauon, jolloin jalat menivät totaalisesti tukkoon.
Leiripaikat
Aiemmasta poiketen kaikki tämän reissun majoittumiset (14 yötä) olivat teltassa leirintäalueella. Halvin yö maksoi 40 NOK (5,50 euroa), kallein 320 SEK (38,80 euroa). Tyypillinen lisähinta suihkusta oli 10 kruunua. Huoltotilat olivat kaikkialla siistit, erityismaininnan kuitenkin ansaitsevat Oldevatn, Jølvassbu sekä hieman yllättäen myös Umeå. Norjan leiripaikoista lähes kaikkien naapurissa oli pauhaava koski tai joki, poikkeuksena säännöstä oli Veganeset Dragsvikissä, jossa oli jopa häiritsevän hiljaista...
Välineet ja varusteet
Varsinaisia teknisiä murheita ei oikeastaan ollut lainkaan, eikä kroppakaan tällä kertaa valitellut mistään ajoasennon ongelmasta. Drymaxx-puku tarjosi riittävästi suojaa harmaan tihkuisessa säässä, ja koska kelit olivat suhteellisen viileitä, puvun rajallinen hengittävyyskään ei erityisemmin haitannut. Pieni tappio oli, kun pyörän runkolaukun kiinnitystarranauhan pää ehti hangata polven sisäreunasta housujen pintakankaan puolittain rikki, ennen kuin huomasin asian ja pystyin korjaamaan tilannetta hiukan.
Haltin Hike&Bike II oli edelleen iskussa ja toimi hyvin tämän reissun olosuhteissa - myös kasaaminen ja purkaminen sujuivat ripeästi huolimatta siitä, että ulkoteltta oli märkä käytännössä joka ikinen aamu. Mukavuuslämpötilaltaan +7 asteen Millet-makuupussi oli juuri sopivan lämpöinen näillä keleillä. Myös Thermarestin Z-Lite-makuualusta oli varsin näppärä käsitellä ja riittävän mukava käyttää, koska kaikki telttapaikat olivat nurmipohjaisia eikä tarvetta alustan lisäpehmennykselle käytännössä ollut.
Kustannukset
  • Auton polttoaine 188 euroa (98 euroa + 749 SEK)
  • Auton pysäköinti 99 euroa (77 SEK + 650 NOK)
  • Autolautta 160 euroa
  • Majoitus 245 euroa (580 SEK + 1265 NOK)
  • Ruokailu ja eväät 665 euroa (32 euroa + 922 SEK + 3780 NOK)
  • Norjan lautat 47 euroa (340 NOK)
  • Norjan juna 81 euroa (588 NOK)
  • Muut 60 euroa (432 NOK)
  • YHTEENSÄ 1545 euroa (auton käytön osuus 387 euroa)

Päivät 14 ja 15: autoilua takaisin kotiin

Heräsin öisen sateen jäljiltä aikaisin sunnuntaiaamun viileyteen, auton rattiin ehdin hypätä jo klo 6:30. Tämä oli itse asiassa loistava ajankohta lähteä ajamaan isommille teille, joilla tähän aikaan ei ollut juurikaan muuta liikennettä. Tylsähkölle ajomatkalle mielenkiintoa lisäsi radion lähes kaksituntinen haastatteluohjelma Ruotsissa syntyneestä Annika Östbergistä, joka sai USA:ssa 1980-luvun alussa "25 to life"-tuomion osallisuudesta kaksoismurhaan. Vapaus oli koittanut vasta viime vuonna ruotsalaisesta vankilasta, jonne hän oli lopulta saanut siirron ja jossa hänen katsottiin kärsineen tuomiostaan kaksi kolmasosaa.

Puolipilviseen Umeåån saavuin puolenpäivän aikaan. Pysäköintiautomaatissa vingutin Visaa 60 kruunun verran, jolla sai vain kolmisen tuntia parkkiaikaa. Tuossa oli lopulta ehkä kolmannes ylimääräistä, koska sunnuntaina keskustassa auki oli vain kourallinen liikkeitä eikä muitakaan kiinnostavia nähtävyyksiä kävelyetäisyydellä juuri löytynyt. Lisäksi reipas sadekuuro alkoi piiskata keskustaa, joten sekään ei innostanut suuremmin kiertelemään. Niinpä päädyin paikallisen kauppakeskuksen Barista-kahvilaan syömään lasagnen ja jälkiruoaksi ohukaisia hillon kera.

Tässä vaiheessa jäljellä oli viimeinen leirintäaluemajoittuminen tällä reissulla. En ennakkoon tiennyt kuin yhdestä leirintäalueesta, joten päätin seurata sinne ohjaavia opasteita. Lopputuloksena oli koko reissun kallein telttayö First Camping Umeåssa: telttapaikka 180 kruunua plus pakollinen camping card 140 kruunua...koko summalla olisin yöpynyt menomatkalla Långselessä neljä yötä! Nydalan ulkoilualueen reunalla sijaitseva First Camping oli valtava kompleksi, joka panosti erityisesti lapsiperheiden viihtyvyyteen. Huoltotilat olivat modernit ja yllättävän siistissä kunnossa suuresta käyttäjämäärästä huolimatta.

Seuraavana aamuna laiva lähtisi jo tasan kahdeksalta noin 20 km päässä sijaitsevasta satamasta, joten luvassa oli aikainen herätys - aamulla sain suunnattua auton keulan kohti Holmsundia jo klo 6:10. Laiva pääsi lähtemään normaalisti ja oli perillä Vaasassa aikataulun mukaisesti klo 13. Menomatkan tapaan kävin jälleen syömässä Vaasan ABC:llä, tällä kertaa nälkä tuli taltutettua "vähä ylihyvällä lohella", eikä se huonoa ollutkaan... Loppumatka kotiin sujuikin sitten yhdellä pysähdyksellä Juustoportissa Jalasjärvellä. Perillä Tampereella olin melko tarkkaan iltakuudelta.

lauantaina, heinäkuuta 21, 2012

Päivä 13: tästä Trollrundenista kertyi 1104 km

Viimeinen rypistys Værnesin lentokentän parkkipaikalle alkoi klo 8:10 sopivan pilvipoutaisessa säässä. Aamupalaa kävin ostamassa Hommelvikin ruokakaupasta hieman ennen loppunousuja yli Solbakkenin ja Sandbakkenin, jotka kiipesin toisinpäin jo kertaalleen heti tämän reissun aluksi. Noin tunnissa sain taitettua 15 kilometrin loppumatkan lentokentälle, jossa taivaalle alkoi kerääntyä tummia sadekuuropilviä. Auto oli odotetusti edelleen tallella, joten ensimmäisenä kuittasin sen ulos parkkialueelta - puomilla piti jälleen syöttää luottokortti koneeseen, joka kuittia antamatta kertoi veloitukseksi 650 kruunua kahdelta viikolta. Puomin ulkopuolella ryhdyin purkamaan pyörää runsaiksi äityneiden sadekuurojen alla, minkä vuoksi aikaa kului taas melkoisesti - auto oli valmiina lähtöön vasta klo 10:45. Lisävastusta aiheutti vasemmanpuoleinen poljin, jota en onnistunut vääntämään irti, mutta onneksi pyörän sai pujotettua auton tavaratilaan pelkästään toinen poljin poistettuna.

Stjørdalissa täydensin eväs- ja tuliaisvarastoa paikallisessa kaupassa, minkä jälkeen köröttelin rajalle puoleenpäivään mennessä. Ostin lisää evästä Ruotsin puolella Storlienissä, mutta varsinaisen aterioinnin jätin Åreen asti, jossa Dahlbomin maukas pekonipasta jatkoi pastalinjaani. Käytännössä kaikki pysäköinti Åressa oli maksullista, parkkihallipaikasta jouduin pulittamaan 17 kruunua. Åren keskusta oli täynnä urheiluväline- ja vaatekauppoja, ravintoloita sekä majoituspalveluita. Näin kesäaikaan paikallinen suosikkilaji näytti olevan alamäkipyöräily, harrastajia tuntui pyörivän joka puolella ja kaikkialta sai vuokrata tai ostaa tarvittavat välineet. Vastapainona tälle urheiluvillitykselle Åren vanhassa kirkossa päättyivät juuri häät, joiden lukuisat vieraat olivat tainneet täyttää pienen kirkon penkit viimeistä paikkaa myöten.

Åresta automatka jatkui aurinkoiseen Östersundiin asti, jossa kävin tankkaamassa 98-oktaanista bensiiniä. Mittarikentän automaatti oli aiheuttaa tämän reissun ensimmäisen maksukorttiongelman hylkiessään Visa-sirukorttiani. Onneksi olin liikkeellä normaaliin aukioloaikaan, joten maksu onnistui lopulta sisällä kassan maksupäätteellä. Tankkauksen jälkeen palasin Östersundin keskustasta Mariebyn puolelle Sommarparadiset Sandviken Campingiin. Paikka oli varsin stereotyyppinen ilmentymä periruotsalaisesta kesänviettopaikasta: paljon huolella hoidettua nurmikkoa, värivalot pingotettuna terassin yläpuolelle, teräsrunkoiset ulkokalusteet kirkkaan punaisilla tai sinisillä puuosilla jne. Oikeastaan vain minigolf täältä näytti puuttuvan... Huoltotilat olivat siistit, mutta kokonaisuutena kaikki oikeastaan olisi kipeästi kaivannut jonkinlaista uudistamista. Tanssilavakin oli hiljainen ja tyhjillään, koska tanssiorkestereiden jokavuotinen suurfestivaali Malungissa osui juuri tähän viikkoon.

Päivä numeroina:
  • matka 15 km
  • bruttonousu 230 m
  • yölämpötila +8
  • päivälämpötila +12

perjantaina, heinäkuuta 20, 2012

Päivä 12: takaisin Trondheimiin

Aamulla sade jatkui edelleen, ennuste lupaili parempaa mutta vasta iltapäiväksi. Noin 7 asteen lämpötilakaan ei ollut erityisen suosiollinen, mutta vaatteet sentään olivat käytännössä kuivat. Punnitsin mielessäni jatkosuunnitelmia, koska seuraavaksi edessä olisi ollut lähes 100 kilometriä E6-tien "ihanuutta". Ennen lopullista päätöstä kävin vielä syömässä kunnon aamupalan paikallisessa kahvilassa heti sen avauduttua yhdeksältä - hulppeaan 216 kruunun hintaan tulin valinneeksi kaksi reilun kokoista voileipää (lohta ja kinkkua), vohvelin hillolla ja vuolukermalla, kuuman kaakaon sekä tuoremehun. Jatkopäätös oli lopulta helpohko eli suuntasin Dombåsin asemalle ostamaan lippua Trondheimiin. Noin 200 kilometrin ja reilun kahden tunnin matkasta joutui maksamaan suunnilleen yhtä paljon kuin yöjunapaikasta Tampereelta Rovaniemelle, mutta kerranhan se vain kirpaisei... myös pyörän osuus (178 kruunua eli lähes 25 euroa) lipun hinnasta oli huomattavasti suurempi kuin Suomessa.

Samalta laiturilta lähti myös kahdesta vaunuosastosta koostuva paikallisjuna Norjan kauneimmaksi rautatieosuudeksi mainostetulle Raumabanenille Dombåsin ja Åndalsnesin välillä: matkan varrella on mm. hienoja siltoja ja silmukan tekevä tunneli. Oma junani oli kuitenkin normaali pikajuna, jonka matkatavaraosasto oli nostokorkeutta myöten hyvin samanlainen kuin VR:n sinisissä vaunuissa. Konduktööri ei ollut erityisen innokas auttamaan pyörän nostamisessa junaan, mutta onneksi vaunussa sisällä oli kaksi tsekkiläisnuorta omien pyöriensä kanssa. Juna oli lähes täynnä, mutta silti oma ikkunapaikkani pesi mukavuudessa kirkkaasti kotimaisen vastineensa. Matkalla sää kirkastui ja ehti muuttua aurinkoiseksi ennen kuin olimme perillä Trondheimissa noin klo 14:55. Pyörän uudelleenkuormaamiseen meni yllättävän paljon aikaa, joten pääsin lähtemään laiturilta ajoluiskaa pitkin vasta noin puolen tunnin kuluttua.

Trondheimissa vuorossa oli reissun kaupunkiturismiosuus, jonka aloitin etsiskelemällä sopivaa ruokapaikkaa torin ja kävelykadun tuntumasta. Melko pian valinta kohdistui syntyperäisen italialaisen omistamaan pikkunättiin ravintolaan, jossa maukkaan Spagetti Carbonaran lisäksi lankesin myös suklaiseen gelato-annokseen. Kun nälkä oli karkotettu näillä herkuilla, suunnistin kohti Nidarosdomenia, viikinkiaikaisen pääkaupungin tuomiokirkkoa jossa vielä nykyäänkin Norjan hallitsijat kruunataan ja kuninkaalliset avioparit vihitään. Kello oli jo viisi, joten ainoastaan tuomiokirkko oli enää auki - arkkipiispan palatsi ja kruununjalokivien näyttely olivat harmikseni juuri sulkeutuneet. Tämä on tyypillinen ongelma pyöräretkillä, koska päivän pääkohde on yleensä myös päivän viimeinen reittipiste. Ihmeteltyäni tuomiokirkon vaikuttavuutta niin sisällä kuin ulkonakin jatkoin turistikierrostani Nidelvan toiselle puolelle Bakklandetiin, jonka mäkisiä katuja reunustaa vanha mutta pieteetillä ennallistettu rakennuskanta. Jyrkän Brubakken-mäen kuuluisa polkupyörähissi oli tällä kertaa purettu pois: uudistettavana ollut hissi tulisi jälleen käyttöön vasta syksyllä.

Tässä vaiheessa muuntauduin jälleen turistista pyörämatkailijaksi, joten aloin seurata Ranheimsrutaa, joka oli hyvin merkitty pyöräreitti Trondheimin keskustasta Strindfjordenin rantaa kohti Stjørdalia ja Værnesin lentokenttää. Reitti on profiililtaan pääosin tasainen, ja seuraava opastekyltti ilmaantui kuin taikaiskusta aina kun risteyksissä alkoi hiipiä epävarmuus oikeasta suunnasta. Viimeiseksi majapaikaksi Norjassa valikoitui Storsand Gård Camping, joka oli melko iso leirintäalue keskustan ja lentokentän puolessa välissä. Seitsemän aikaan illalla oli puolipilvistä ja melko kova tuuli mereltä, joten valitsin telttapaikan ylempää suojaiselta tasanteelta mieluummin kuin alempaa meren rannasta. Melko pian paljastui, että rautatie kulki aivan leirintäalueen vierestä - eipä olisi uskonut, kuinka infernaalinen meteli lähtee tavarajunasta sopivissa olosuhteissa! Onneksi junaliikennettä ei ollut riesaksi asti enää yöaikaan.

Päivä numeroina:
  • matka 29 km
  • bruttonousu 150 m
  • yölämpötila +7
  • päivälämpötila +12