perjantaina, heinäkuuta 11, 2014
Kallioiden keskellä kohti Havøysundia
torstaina, heinäkuuta 10, 2014
Melko leveä "pyörätie"
keskiviikkona, heinäkuuta 09, 2014
Wildcamp Øksfjordin paarmojen keskellä
tiistaina, heinäkuuta 08, 2014
Lyngenin Alpit kylpevät auringossa
Helteinen Skibotn
lauantaina, heinäkuuta 05, 2014
Nordkapp 2014
6.7. su
Lähtöpäivän iltana sää oli Tampereella helteisen aurinkoinen. Pikajunasta P265 sain 130,60 eurolla itselleni makuupaikan sekä pyörälle oman yösijan konduktöörivaunun matkatavaratilassa, joka valitettavasti lienee katoavaa kansanperinnettä kun siniset vaunut poistuvat käytöstä lähivuosina. Toivottavasti VR ymmärtää ottaa aikanaan Intercityä paremman ratkaisun käyttöön polkupyörille pohjoisen junissa... Muille kuin ykkösraiteelle ei Tampereen asemalla enää pääse muiden raiteiden yli, joten jouduin taiteilemaan asemalaiturin hisseillä ensin alas ja sitten uudelleen ylös oikealle laiturille. Juna lähti matkaan ajallaan 22:11, eipä sitten muuta kuin nukkumaan - makuuhytti oli yllättäen kokonaan omassa käytössäni, koska Helsingistä varattu yläpeti oli jäänyt syystä tai toisesta tyhjäksi. Hytin ilmastointi tuntui toimivan kovin epäoptimaalisesti, vuoroin oli hiostavan kuumaa ja vuoroin todella kylmää. Herätyksen asetin aamuseitsemäksi, saapumisaika oli aivan aikataulun mukaisesti hieman puoli kahdeksan jälkeen.
7 (7/1008) km kotoa rautatieasemalle
lauantaina, heinäkuuta 20, 2013
torstaina, heinäkuuta 18, 2013
keskiviikkona, heinäkuuta 17, 2013
tiistaina, heinäkuuta 16, 2013
maanantaina, heinäkuuta 15, 2013
sunnuntaina, heinäkuuta 14, 2013
lauantaina, heinäkuuta 13, 2013
perjantaina, heinäkuuta 12, 2013
torstaina, heinäkuuta 11, 2013
keskiviikkona, heinäkuuta 10, 2013
Huomenna alkaa Rantapolku 2013...
sunnuntaina, elokuuta 12, 2012
Trollrunden 2012: jälkitunnelmia
Yhteenveto
- Pyöräilymatkaa 1104 km
- Bruttonousua noin 17 000 m
- Pyöräilypäiviä 12
- Aurinko paistoi ainakin jonkin aikaa viitenä päivänä
- Vettä satoi lähes kaikkina vuorokausina, useimmiten kuitenkin yöllä, monesti myös juuri ennen leirintäalueelle saapumista
- Lämpötila vaihteli päivisin +12 ja +18 välillä, öisin +7 ja +12 välillä
- Trollstigen ja sen nousu polkemalla
- Oldevatnetin maisemat
- Sognefjelletin ylitys kokonaisuudessaan
Sää olisi tietysti voinut olla hieman aurinkoisempi, koska nyt maisemien kuvauksellisuus kärsi matalalla roikkuvista pilvistä. Toisaalta sadettakaan ei juuri tullut muuten kuin yöaikaan, joten keskinkertaisuudessaan keli olikin itse asiassa ehkä melko optimaalinen pyöräilyn kannalta. Tätä kirjoittaessani elokuun toisella viikolla korkeapaine on asettunut Pohjois-Euroopan ylle, ja sääennusteet lupailevat Trollrunden-seuduille todella komeaa säätä...taisin olla reissussa kuukautta liian aikaisin!
Pilvien peittämän näkyvyyden takia Dalsnibba jäi kiipeämättä, mutta 500 metrin lisänousu olisikin ehkä ollut aika haasteellista jo yli 1000 metrin nousun päälle. Muutenkin lepopäivien pitämättömyys, hieman riittämätön palautumistankkaus iltaisin sekä telttayöpymisten lyhyehköt yöunet kostautuivat reissun edetessä jalkojen väsähtämisenä rajuissa nousuissa. Maagiseksi rajaksi tuntui muodostuvan jyrkissä serpentiininousuissa suunnilleen 800 metrin korkeus, johon asti pääsi vielä ajamalla mutta josta ylöspäin joutui useimmiten talutushommiin. Polkemisenergia loppui varsinkin, jos oli erehtynyt pitämään nousun aikana liian pitkän tauon, jolloin jalat menivät totaalisesti tukkoon.
Leiripaikat
Aiemmasta poiketen kaikki tämän reissun majoittumiset (14 yötä) olivat teltassa leirintäalueella. Halvin yö maksoi 40 NOK (5,50 euroa), kallein 320 SEK (38,80 euroa). Tyypillinen lisähinta suihkusta oli 10 kruunua. Huoltotilat olivat kaikkialla siistit, erityismaininnan kuitenkin ansaitsevat Oldevatn, Jølvassbu sekä hieman yllättäen myös Umeå. Norjan leiripaikoista lähes kaikkien naapurissa oli pauhaava koski tai joki, poikkeuksena säännöstä oli Veganeset Dragsvikissä, jossa oli jopa häiritsevän hiljaista...
Välineet ja varusteet
Varsinaisia teknisiä murheita ei oikeastaan ollut lainkaan, eikä kroppakaan tällä kertaa valitellut mistään ajoasennon ongelmasta. Drymaxx-puku tarjosi riittävästi suojaa harmaan tihkuisessa säässä, ja koska kelit olivat suhteellisen viileitä, puvun rajallinen hengittävyyskään ei erityisemmin haitannut. Pieni tappio oli, kun pyörän runkolaukun kiinnitystarranauhan pää ehti hangata polven sisäreunasta housujen pintakankaan puolittain rikki, ennen kuin huomasin asian ja pystyin korjaamaan tilannetta hiukan.
Haltin Hike&Bike II oli edelleen iskussa ja toimi hyvin tämän reissun olosuhteissa - myös kasaaminen ja purkaminen sujuivat ripeästi huolimatta siitä, että ulkoteltta oli märkä käytännössä joka ikinen aamu. Mukavuuslämpötilaltaan +7 asteen Millet-makuupussi oli juuri sopivan lämpöinen näillä keleillä. Myös Thermarestin Z-Lite-makuualusta oli varsin näppärä käsitellä ja riittävän mukava käyttää, koska kaikki telttapaikat olivat nurmipohjaisia eikä tarvetta alustan lisäpehmennykselle käytännössä ollut.
Kustannukset
- Auton polttoaine 188 euroa (98 euroa + 749 SEK)
- Auton pysäköinti 99 euroa (77 SEK + 650 NOK)
- Autolautta 160 euroa
- Majoitus 245 euroa (580 SEK + 1265 NOK)
- Ruokailu ja eväät 665 euroa (32 euroa + 922 SEK + 3780 NOK)
- Norjan lautat 47 euroa (340 NOK)
- Norjan juna 81 euroa (588 NOK)
- Muut 60 euroa (432 NOK)
- YHTEENSÄ 1545 euroa (auton käytön osuus 387 euroa)
Päivät 14 ja 15: autoilua takaisin kotiin
Heräsin öisen sateen jäljiltä aikaisin sunnuntaiaamun viileyteen, auton rattiin ehdin hypätä jo klo 6:30. Tämä oli itse asiassa loistava ajankohta lähteä ajamaan isommille teille, joilla tähän aikaan ei ollut juurikaan muuta liikennettä. Tylsähkölle ajomatkalle mielenkiintoa lisäsi radion lähes kaksituntinen haastatteluohjelma Ruotsissa syntyneestä Annika Östbergistä, joka sai USA:ssa 1980-luvun alussa "25 to life"-tuomion osallisuudesta kaksoismurhaan. Vapaus oli koittanut vasta viime vuonna ruotsalaisesta vankilasta, jonne hän oli lopulta saanut siirron ja jossa hänen katsottiin kärsineen tuomiostaan kaksi kolmasosaa.
Puolipilviseen Umeåån saavuin puolenpäivän aikaan. Pysäköintiautomaatissa vingutin Visaa 60 kruunun verran, jolla sai vain kolmisen tuntia parkkiaikaa. Tuossa oli lopulta ehkä kolmannes ylimääräistä, koska sunnuntaina keskustassa auki oli vain kourallinen liikkeitä eikä muitakaan kiinnostavia nähtävyyksiä kävelyetäisyydellä juuri löytynyt. Lisäksi reipas sadekuuro alkoi piiskata keskustaa, joten sekään ei innostanut suuremmin kiertelemään. Niinpä päädyin paikallisen kauppakeskuksen Barista-kahvilaan syömään lasagnen ja jälkiruoaksi ohukaisia hillon kera.
Tässä vaiheessa jäljellä oli viimeinen leirintäaluemajoittuminen tällä reissulla. En ennakkoon tiennyt kuin yhdestä leirintäalueesta, joten päätin seurata sinne ohjaavia opasteita. Lopputuloksena oli koko reissun kallein telttayö First Camping Umeåssa: telttapaikka 180 kruunua plus pakollinen camping card 140 kruunua...koko summalla olisin yöpynyt menomatkalla Långselessä neljä yötä! Nydalan ulkoilualueen reunalla sijaitseva First Camping oli valtava kompleksi, joka panosti erityisesti lapsiperheiden viihtyvyyteen. Huoltotilat olivat modernit ja yllättävän siistissä kunnossa suuresta käyttäjämäärästä huolimatta.
Seuraavana aamuna laiva lähtisi jo tasan kahdeksalta noin 20 km päässä sijaitsevasta satamasta, joten luvassa oli aikainen herätys - aamulla sain suunnattua auton keulan kohti Holmsundia jo klo 6:10. Laiva pääsi lähtemään normaalisti ja oli perillä Vaasassa aikataulun mukaisesti klo 13. Menomatkan tapaan kävin jälleen syömässä Vaasan ABC:llä, tällä kertaa nälkä tuli taltutettua "vähä ylihyvällä lohella", eikä se huonoa ollutkaan... Loppumatka kotiin sujuikin sitten yhdellä pysähdyksellä Juustoportissa Jalasjärvellä. Perillä Tampereella olin melko tarkkaan iltakuudelta.
lauantaina, heinäkuuta 21, 2012
Päivä 13: tästä Trollrundenista kertyi 1104 km
Viimeinen rypistys Værnesin lentokentän parkkipaikalle alkoi klo 8:10 sopivan pilvipoutaisessa säässä. Aamupalaa kävin ostamassa Hommelvikin ruokakaupasta hieman ennen loppunousuja yli Solbakkenin ja Sandbakkenin, jotka kiipesin toisinpäin jo kertaalleen heti tämän reissun aluksi. Noin tunnissa sain taitettua 15 kilometrin loppumatkan lentokentälle, jossa taivaalle alkoi kerääntyä tummia sadekuuropilviä. Auto oli odotetusti edelleen tallella, joten ensimmäisenä kuittasin sen ulos parkkialueelta - puomilla piti jälleen syöttää luottokortti koneeseen, joka kuittia antamatta kertoi veloitukseksi 650 kruunua kahdelta viikolta. Puomin ulkopuolella ryhdyin purkamaan pyörää runsaiksi äityneiden sadekuurojen alla, minkä vuoksi aikaa kului taas melkoisesti - auto oli valmiina lähtöön vasta klo 10:45. Lisävastusta aiheutti vasemmanpuoleinen poljin, jota en onnistunut vääntämään irti, mutta onneksi pyörän sai pujotettua auton tavaratilaan pelkästään toinen poljin poistettuna.
Stjørdalissa täydensin eväs- ja tuliaisvarastoa paikallisessa kaupassa, minkä jälkeen köröttelin rajalle puoleenpäivään mennessä. Ostin lisää evästä Ruotsin puolella Storlienissä, mutta varsinaisen aterioinnin jätin Åreen asti, jossa Dahlbomin maukas pekonipasta jatkoi pastalinjaani. Käytännössä kaikki pysäköinti Åressa oli maksullista, parkkihallipaikasta jouduin pulittamaan 17 kruunua. Åren keskusta oli täynnä urheiluväline- ja vaatekauppoja, ravintoloita sekä majoituspalveluita. Näin kesäaikaan paikallinen suosikkilaji näytti olevan alamäkipyöräily, harrastajia tuntui pyörivän joka puolella ja kaikkialta sai vuokrata tai ostaa tarvittavat välineet. Vastapainona tälle urheiluvillitykselle Åren vanhassa kirkossa päättyivät juuri häät, joiden lukuisat vieraat olivat tainneet täyttää pienen kirkon penkit viimeistä paikkaa myöten.
Åresta automatka jatkui aurinkoiseen Östersundiin asti, jossa kävin tankkaamassa 98-oktaanista bensiiniä. Mittarikentän automaatti oli aiheuttaa tämän reissun ensimmäisen maksukorttiongelman hylkiessään Visa-sirukorttiani. Onneksi olin liikkeellä normaaliin aukioloaikaan, joten maksu onnistui lopulta sisällä kassan maksupäätteellä. Tankkauksen jälkeen palasin Östersundin keskustasta Mariebyn puolelle Sommarparadiset Sandviken Campingiin. Paikka oli varsin stereotyyppinen ilmentymä periruotsalaisesta kesänviettopaikasta: paljon huolella hoidettua nurmikkoa, värivalot pingotettuna terassin yläpuolelle, teräsrunkoiset ulkokalusteet kirkkaan punaisilla tai sinisillä puuosilla jne. Oikeastaan vain minigolf täältä näytti puuttuvan... Huoltotilat olivat siistit, mutta kokonaisuutena kaikki oikeastaan olisi kipeästi kaivannut jonkinlaista uudistamista. Tanssilavakin oli hiljainen ja tyhjillään, koska tanssiorkestereiden jokavuotinen suurfestivaali Malungissa osui juuri tähän viikkoon.
Päivä numeroina:- matka 15 km
- bruttonousu 230 m
- yölämpötila +8
- päivälämpötila +12
perjantaina, heinäkuuta 20, 2012
Päivä 12: takaisin Trondheimiin
Aamulla sade jatkui edelleen, ennuste lupaili parempaa mutta vasta iltapäiväksi. Noin 7 asteen lämpötilakaan ei ollut erityisen suosiollinen, mutta vaatteet sentään olivat käytännössä kuivat. Punnitsin mielessäni jatkosuunnitelmia, koska seuraavaksi edessä olisi ollut lähes 100 kilometriä E6-tien "ihanuutta". Ennen lopullista päätöstä kävin vielä syömässä kunnon aamupalan paikallisessa kahvilassa heti sen avauduttua yhdeksältä - hulppeaan 216 kruunun hintaan tulin valinneeksi kaksi reilun kokoista voileipää (lohta ja kinkkua), vohvelin hillolla ja vuolukermalla, kuuman kaakaon sekä tuoremehun. Jatkopäätös oli lopulta helpohko eli suuntasin Dombåsin asemalle ostamaan lippua Trondheimiin. Noin 200 kilometrin ja reilun kahden tunnin matkasta joutui maksamaan suunnilleen yhtä paljon kuin yöjunapaikasta Tampereelta Rovaniemelle, mutta kerranhan se vain kirpaisei... myös pyörän osuus (178 kruunua eli lähes 25 euroa) lipun hinnasta oli huomattavasti suurempi kuin Suomessa.
Samalta laiturilta lähti myös kahdesta vaunuosastosta koostuva paikallisjuna Norjan kauneimmaksi rautatieosuudeksi mainostetulle Raumabanenille Dombåsin ja Åndalsnesin välillä: matkan varrella on mm. hienoja siltoja ja silmukan tekevä tunneli. Oma junani oli kuitenkin normaali pikajuna, jonka matkatavaraosasto oli nostokorkeutta myöten hyvin samanlainen kuin VR:n sinisissä vaunuissa. Konduktööri ei ollut erityisen innokas auttamaan pyörän nostamisessa junaan, mutta onneksi vaunussa sisällä oli kaksi tsekkiläisnuorta omien pyöriensä kanssa. Juna oli lähes täynnä, mutta silti oma ikkunapaikkani pesi mukavuudessa kirkkaasti kotimaisen vastineensa. Matkalla sää kirkastui ja ehti muuttua aurinkoiseksi ennen kuin olimme perillä Trondheimissa noin klo 14:55. Pyörän uudelleenkuormaamiseen meni yllättävän paljon aikaa, joten pääsin lähtemään laiturilta ajoluiskaa pitkin vasta noin puolen tunnin kuluttua.
Trondheimissa vuorossa oli reissun kaupunkiturismiosuus, jonka aloitin etsiskelemällä sopivaa ruokapaikkaa torin ja kävelykadun tuntumasta. Melko pian valinta kohdistui syntyperäisen italialaisen omistamaan pikkunättiin ravintolaan, jossa maukkaan Spagetti Carbonaran lisäksi lankesin myös suklaiseen gelato-annokseen. Kun nälkä oli karkotettu näillä herkuilla, suunnistin kohti Nidarosdomenia, viikinkiaikaisen pääkaupungin tuomiokirkkoa jossa vielä nykyäänkin Norjan hallitsijat kruunataan ja kuninkaalliset avioparit vihitään. Kello oli jo viisi, joten ainoastaan tuomiokirkko oli enää auki - arkkipiispan palatsi ja kruununjalokivien näyttely olivat harmikseni juuri sulkeutuneet. Tämä on tyypillinen ongelma pyöräretkillä, koska päivän pääkohde on yleensä myös päivän viimeinen reittipiste. Ihmeteltyäni tuomiokirkon vaikuttavuutta niin sisällä kuin ulkonakin jatkoin turistikierrostani Nidelvan toiselle puolelle Bakklandetiin, jonka mäkisiä katuja reunustaa vanha mutta pieteetillä ennallistettu rakennuskanta. Jyrkän Brubakken-mäen kuuluisa polkupyörähissi oli tällä kertaa purettu pois: uudistettavana ollut hissi tulisi jälleen käyttöön vasta syksyllä.
Tässä vaiheessa muuntauduin jälleen turistista pyörämatkailijaksi, joten aloin seurata Ranheimsrutaa, joka oli hyvin merkitty pyöräreitti Trondheimin keskustasta Strindfjordenin rantaa kohti Stjørdalia ja Værnesin lentokenttää. Reitti on profiililtaan pääosin tasainen, ja seuraava opastekyltti ilmaantui kuin taikaiskusta aina kun risteyksissä alkoi hiipiä epävarmuus oikeasta suunnasta. Viimeiseksi majapaikaksi Norjassa valikoitui Storsand Gård Camping, joka oli melko iso leirintäalue keskustan ja lentokentän puolessa välissä. Seitsemän aikaan illalla oli puolipilvistä ja melko kova tuuli mereltä, joten valitsin telttapaikan ylempää suojaiselta tasanteelta mieluummin kuin alempaa meren rannasta. Melko pian paljastui, että rautatie kulki aivan leirintäalueen vierestä - eipä olisi uskonut, kuinka infernaalinen meteli lähtee tavarajunasta sopivissa olosuhteissa! Onneksi junaliikennettä ei ollut riesaksi asti enää yöaikaan.
Päivä numeroina:- matka 29 km
- bruttonousu 150 m
- yölämpötila +7
- päivälämpötila +12


















