Uusi reissuratsu... saksanmaalainen Maxx

Varanger 2017 yhteenveto

Kuvitusta

• Kuvakooste, osa 1
• Kuvakooste, osa 2

Yhteenveto

• Pyöräilymatkaa 845 km
• Vertikaalinousua noin 5800 m
• Varsinaisia pyöräilypäiviä 8
• 6 päivää aurinkoista tai puolipilvistä, lämpötila päivällä 16-24 astetta, yöllä noin 13-15 astetta.
• 2 päivää pilvistä ja ajoittain sateista, lämpötila päivällä sekä yöllä 6-13 astetta
• 3 yötä sateista

Kohokohdat

• Pykeijan wildcamp-leiripaikka
• Kongsfjordfjälletin ylänkö auringon tultua esiin
• Keskimäärin varsin hyvä pyöräreissusää (no, ainakin vastatuulta lukuunottamatta...) 
• Eskelisen mukava bussikyyti

Pettymykset

• Sään takia väliin jääneet patikkareissut (Syltevikfjorden ja Tanahorn)
• Noin neljäsosa reitistä oli jo kertaalleen koettua noin kymmenen vuoden takaa
• Palautumis- ja uniongelmat, joiden takia reissu oli ajoittain melkoista puurtamista
• VR:n sähköiset lipunmyyntijärjestelmät

Leiripaikat ja niiden arviot (maks. viisi tähteä)

• Leirintäalueet
• Vestre Jakobselv Camping *** 
• tuttu ja turvallinen
• Berlevåg Pensjonat & Camping **** 
• pieni mutta silti kaikki tarpeellinen siistissä paketissa
• Nuorgamin Lomakeskus *** 
• perussiisti 
• Utsjoen Lapinkylä Camping *** 
• asiallinen mutta hieman ajan hampaan kuluttama

• Wildcamp-paikat
• Saunalampi *** 
• tuttu ja rauhallinen paikka, vaikka tie ei kovin kaukana olekaan
• Pykeija *** 
• yllätyslöytö meren äärellä, mutta lähellä tietä
• Hamningberg *** 
• tuttu paikka, mutta asuntoautolegioonan takia ei enää edes illuusiota Euroopan reunan idyllistä
• Båtsfjord *** 
• rauhallinen ympäristö ja pehmeä alusta

Välineet ja varusteet

Tällä kertaa merkittävin uudistus varustepuolella lienee ollut Expedin ilmatäytteinen Ultralite-makuualusta, jonka täyttämiseen käytin isoon kompressiopussiin integroitua pumppua - alustan sai täyteen parilla pussillisella ilman puhkumista. Alusta oli parilla tarranauhan palalla kulmistaan kiinni Therm-a-Restin Z-Lite-munakennoalustassa, jonka tarkoituksena oli antaa suojaa teltan alle jääneiden terävien yllätysten varalta. Lisäksi yhdistelmä luisteli teltan lattialla vähemmän kuin pelkkä ilma-alusta. Kuten matkakertomuksessa jo mainitsin, alustajärjestelyllä oli sekä hyviä (ensisijaisesti mukavuus muuten kovalla alustalla) että huonoja (suuri korkeusero teltan lattiasta herättää "sängystä putoavan") puolia.

Ulkoteltan viimetalvinen impregnointi Nikwaxin telttakyllästeellä vaikutti onnistuneen hyvin, vaikka toimenpide vaatikin melkoisesti kärsivällisyyttä, erityisesti kyllästeen aktivointi hiustenkuivaajalla lämmittämällä. Lopputuloksena sadepisarat helmeilivät kevyesti kankaan pinnalla ja ulkoteltan sai käytännössä kuivaksi pelkällä ravistelulla. Myöskään teltan pakkaamiset ja purkamiset reilun viikon aikana eivät vielä saaneet aikaan niin paljon mekaanista kuormitusta, että kylläste olisi kulunut pois.

Laitepuolella siirryin omavaraisuuteen sähkön tuotannossa: Shimanon LX-napadynamosta sain virtaa Busch&Müllerin USB-laturin kautta 6000 mAh:n virtapankkiin, josta sitten riittää älypuhelimen  täyslataukseen pari kertaa. Tällä reissulla sähköä oli pääosin riittävästi tarjolla normaalisti seinäpistokkeista, mutta kokeilin silti jonkin verran myös oman lataussysteemin käyttöä. Napadynamon vastus on hämmästyttävän alhainen myös kuormitettuna eikä vastusta käytännössä lainkaan havaitse retkikuorman kanssa (eipä sitä juurikaan huomaa edes tyhjällä pyörällä ajaessa). Laturi lataa seinälaturia vastaavalla teholla noin 16 km/h nopeudesta alkaen, virtapankin lataus tyhjästä täyteen näyttäisi kestävän kuutisen tuntia.

Tekniset ongelmat

Pyörä toimi tällä kertaa moitteettomasti, edes ketju ei vihoitellut missään vaiheessa. Suurimmat ongelmat olivatkin kuskin puolella, lähinnä nesteytykseen, unen laatuun ja palautumiseen liittyen.

Etelään menijä odottaa Eskelistä Utsjoen aamuisella raitilla

Aamulla oli aikainen herätys, koska Eskelinen saapuisi Utsjoen pysäkille varttia yli aamuviiden. Aurinko paistoi kirkkaasti kun Eskelinen ilmaantui paikalle aikataulunsa mukaisesti. Normaalit lastausrutiinit sujuivat nopeasti, joten matkaa päästiin myös jatkamaan aikataulun mukaisesti kymmenen minuutin kuluttua. Samalla autolla pääsisi kuulemma Rovaniemelle asti, mutta kuljettaja vaihtuisi Ivalossa - tämä osoittautui itse asiassa samaksi, jonka kyydissä matkani alkoi pohjoista kohti.

Matkailijan elämä on kyllä melkoisen leppoisaa nykyajan Lapissa, kun Eskelinen tarjoaa ilmaisen wifi-yhteyden ja sähköä penkin vierestä pistokkeesta. Koska Suomen Lapin maisemat ovat pääosin pusikkoa, jossa ei omasta mielestäni juurikaan näkemistä ole, eipä sitten muuta kuin telkkua katsomaan älyluurilla... Lakisääteisten taukojen, kuljettajanvaihdoksen ja kilometrien nielemisen jälkeen saavuimme Rovaniemelle hieman ennen puoltapäivää. Kesäsää oli vielä aurinkoinen ja lämmin, sadetta olisi odotettavissa ilmeisesti vasta yöllä. Koska tällä kertaa tulin normaalia aiemmalla bussilla, edessä olisi koko iltapäivä aikaa turistina. Leijonanosan vei tutustuminen Arktikumin arktisen museon näyttelyihin, joskin välillä poikkesin naapurissa sijaitsevaan metsäaiheiseen Pilke-tiedekeskukseen. Näiden kierrosten jälkeen nälkä alkoi muistuttaa olemassaolostaan, joten suuntasin tällä kertaa Monte Rosa -ravintolaan, jossa tilasin Jäämeren lohta hummerikastikkeella ja jälkiruoaksi creme brulee lakkahillolla...nam!

Seuraavaksi vuorossa oli junalipun hankinta, josta kehkeytyikin varsinainen iltapäivädraama. Ensinnäkin, Rovaniemen asemalla ei ole enää lipunmyyntiä. Sen sijaan siellä on kaksi lipunmyyntiautomaattia, joista vain toinen oli tällä kertaa toimintakuntoinen. No, ei muuta kuin lippua ostamaan. Kaikki näytti onnistuvan hyvin, makuupaikankin pääsi valitsemaan vaunukartasta. Mutta mutta... pyöräpaikkaa ei voikaan ostaa automaatin kautta! Siispä perutaan tämä transaktio ja mietitään muita vaihtoehtoja. Taskussa oli Android-luuri, joten VR:n normaaleja nettisivuja ei voinut Flashin puuttumisen takia käyttää. Ladattuani VR Mobiili -sovelluksen onni antoi edelleen odottaa itseään, koska kyseisellä sovelluksella ei yllättäen voikaan ostaa makuupaikkoja! Vähenevistä oljenkorsista seuraavana vuorossa oli R-kioski, jonka kontolle VR:n lippujen myynti on jäänyt siellä missä aseman lipunmyynti on saanut lähteä. Mutta Ärrällä oli sama puute kuin mobiilisovelluksessa, ei mahdollisuutta ostaa makuupaikkoja... Lopulta ainoa ratkaisu oli soittaa VR:n maksulliseen palvelunumeroon (1,99 eur + pvm), tilata tarvitsemansa liput sieltä (automaatilla valitsemansa makuupaikan voi toki onneksi tässä kertoa) ja hakea ne lopuksi R-kioskilta. Tämä "tasa-arvoinen" lipunmyyntijärjestelmä on tarpeen ilmeisesti ostettaessa myös muita erityispaikkoja, kuten esim. pyörätuolipaikkoja.

Junalippuepisodin jälkeen turistiaikaa oli vielä hieman jäljellä, joten suuntasin kohti Ounasvaaran hiihtokeskusta. Mäkihyppytornista näkyivät jo lähestyvien sadekuurojen tummat pilvet, mutta sää pysyi kuitenkin poutaisena loppuillan. Palattuani Ounasvaaralta kävin vielä matkamuistomyymälässä ostamassa pari pehmoporoa tuliaisiksi pikkuväelle sekä Prismassa vadelmia etsimässä, mutta tähän aikaan päivästä jouduin tyytymään hollantilaisiin karhunvadelmiin. Hieman ennen iltayhdeksää pääsin lastaamaan kulkupelini ja tavarani uuteen yöjunatyyliin, joka sujuikin jo varsin ripeästi. Aikataulunsa mukaisesti varttia yli yhdeksän juna lähti liikkeelle kohti etelää, konduktööri kävi tarkastamassa liput melko pian ja pääsin oikaisemaan yläpetille viimeiseksi reissuyöksi.

Pyörän liikkeet

• 25 km (pyörimistä Rovaniemellä)
• 7,5 km (rautatieasema - koti)

Viimeinen leiri Utsjoen Lapinkylässä

Sääennuste lupaili kelin muuttumista sateiseksi parin lähivuorokauden aikana, joten päätin olla tällä kertaa polkematta Ivaloon asti (alkuperäinen suunnitelma oli päräyttää mahdollisesti koko siivu Rovaniemelle). Sen sijaan ajaisin tänään Utsjoelle ja hyppäisin seuraavana aamuna Eskelisen kyytiin. Toistaiseksi Lapin kesä oli kuitenkin vielä kukkeimmillaan, lämpöä reilut 20 astetta ja auringonpaistetta koko rahan edestä kirkkaalta taivaalta. Aamupalaksi kokkailin norjalaisen Rett i kopp -retkiaterian, Pian ja Oskun kanssa turistiin keittiössä pitkä tovi. Lähdön kanssa en pitänyt mitään kiirettä, niinpä siirryin tien päälle vasta kello 12:30. Tenojoen rantaa myötäilevä tie kiemurtelee sivusuunnan lisäksi myös jonkin verran pystysuunnassa, ei siis mikään läpihuutojuttu tiukassa vastatuulessa. Vajaan 50 kilometrin matkaan kuluikin kohtalaisesti aikaa, olin perillä lähes helteisellä Utsjoella vasta kello 16. Leiriydyttyäni Lapinkylän Campingissa 13 euron (130 NOK, suihku ilmainen) hintaan palasin vielä Utsjoen "keskustaan" Annukan Grillille syömään paikallista poronkäristystä. Uulan Säästöstä kävin ostamassa aamu- ja iltapala-aineksia sekä eväitä seuraavan päivän bussimatkaa varten.

Pyörän liikkeet

• 48 km (Nuorgam - Utsjoki)

Tänään Båtsfjordfjälletin ylitys paremmassa säässä kuin eilen

Aamulla oli jo hieman lämpimämpää (13 astetta) vaikka taivas olikin edelleen pilvessä. Ennusteen mukaan tänään kuitenkin sään pitäisi jälleen selkiytyä ja auringonkin tulla jossakin vaiheessa esiin.
Tällä reissulla jo lähes vakiintuneen aikataulun mukaisesti liikkellelähtö tapahtui 8:40, edessä olisi ensimmäisten 11 kilometrin matkalla kiipeäminen takaisin Båtsfjordfjälletille. Ylängöllä aurinko alkoi pilkahdella kuin tilauksesta, tarjoten huomattavasti mielenkiintoisempia maisemia kuin edellisenä päivänä pilven sisällä punnertaessa. Puoli kahdeltatoista olin jälleen teiden 890 ja 891 risteyksessä, josta olisi vielä toinen satametrinen nousu Kongsfjordfjelletille matkalla kohti Austertanaa. Ylängöllä aurinko paistoi jo puolipilviseltä taivaalta, lämpötilakin alkoi kohota miellyttäviin lukemiin.

Austertanaan laskeuduttaessa voi helposti seurata, miten korkeus vaikuttaa täällä kasvillisuuteen. Ylängöllä 300 metrin yläpuolella ei kasva juuri mitään, 200 metrissä maisema on jo varsin vehreä, ja 100 metrin paikkeilla tien sivuun ilmaantuvat kämmekät muiden piennarkukkien keskelle. Kello 14 aikoihin ohitin Austertanan ja tutun Ildtoppenin ravintolan, seuraavaksi edessä olisi tiukka käännös vasempaan Tana-joen varteen. Ensimmäinen silta joen yli on vasta Tana Brussa, jonka kauppakeskittymään ehdin viideltä iltapäivällä. Vitamiinitäydennykseksi kävin ostamassa rasiallisen keskinorjalaisia vadelmia, jotka pitkästä kuljetuksesta huolimatta maistuivat todella tuoreen oloisilta.

Tämä reissu kääntyi kohti lopputekstejään Norjan jäädessä taakse illalla kahdeksalta, kun palasin Suomen puolelle Nuorgamissa. Lämpötila oli kivunnut jälleen yli kahdenkymmenen asteen ja sääskien määrä oli sen mukainen... Nuorgamin Lomakeskus oli juuri sulkemassa oviaan, mutta ehdin vielä tehdä kaupat telttapaikasta suolaiseen 25 euron hintaan. Maksu ei tuntunut kuitenkaan ihan niin pahalta, kun maksu onnistui myös NOKkeina kertoimella 10. Suihku sentään oli ilmainen. Koska Lomakeskus kahviloineen oli siis jo suljettu, vuorossa oli Satay Babi -retkiateria leirintäalueen kesäkeittiössä. Ruokaseuraksi sain leirinaapurini eli Evolla metsätalousinsinööreiksi opiskelevat Pia ja Oskari, jotka olivat autolla matkalla "jonnekin päin" Norjaa.

Pyörän liikkeet

• 136 km (Båtsfjord - Tana Bru - Nuorgam)

Kongsfjord jää taakse

Aamulla respa avautui jo kahdeksalta, joten sain hoidettua tilit selviksi ennen lähtöäni. Asiointi onnistui yllättäen täälläkin ihan suomen kielellä, telttapaikka maksoi 150 NOK. Majoitusrakennuksessa oli pieni keittiö ja ruokailutila, jossa oli tarjolla aamiaista huonemajoittujille. Kysyin mahdollisuudesta ostaa aamiaista myös itselleni, mutta yllätyin vastauksesta: aamupalaa ei ole tarjolla edes rahalla muille kuin huonemajoittujille, koska ruokailutila on niin pieni. No, eipä leirintämajoittujiakaan kovin montaa ulos mahdu...

Berlevågissa tarkoituksenani oli patikoida Tanahornin näköalapaikalle, mutta pilvet näyttivät roikkuvan sen verran alhaalla, että arvelin näköalan melko olemattomaksi. Niinpä toinenkin ennakkoon suunnittelemani patikkaretki - vieläpä se mielenkiintoisempi - jäi tällä reissulla väliin. Jälkikäteen arvioiden tämä oli ehkä parempikin vaihtoehto, koska loppupäivä osoittautui sen verran raskaaksi, että patikoinnin toteuttaminen olisi käytännössä vaatinut kokonaisen välipäivän.

Kello 9:45 pääsin jatkamaan matkaa, taivas oli pilvessä ja lämpötila edelleen alle kymmenen astetta. Tie myötäili rantaa lähes vaakatasossa Kongsfjordiin asti, jossa puolilta päivin piipahdin paikallisessa kyläkaupassa/-museossa. Tilasin seinällä mainostetun vohvelin, mutta tällä kertaa se osoittautui pettymykseksi lämmitettynä eikä vastapaistettuna, lisukkeena pelkkää tusinahilloa. Kongsfjordin jälkeen tie aloitti varsinaisen nousunsa kohti Kongsfjordfälletin ylänköä. Kello 14 mennessä teiden 890 ja 891 risteykseen poljettuani korkeutta oli kertynyt reilut 230 metriä. Tästä oli edessä vielä yli 100 metrin nousu yli Båtsfjordfjelletin (358 m), joka tänään tarjosi maisemien sijasta kylmän pilven sisällä polkemista. Kun lasku lopulta alkoi kohti Båtsfjordia, unohdin kokonaan varustautua hyytävään kyytiin - ylimääräinen fleece-pusero olisi ollut välttämätön alle 10 asteessa kylmään vastatuuleen lasketellessa noin 11 kilometrin matkan. Kello 17 perille merenpinnan tasolle päästyäni olin lähes umpijäässä, ainoana ajatuksena rynnätä sisälle Båtsfjord Bryggeen tankkaamaan jotakin lämmintä. Kuuma kaakao ja täytetty chiabatta saivatkin polkijan olon nopeasti normalisoitua. Käväisi kaupassa täydentämässä eväsvarastojani ennen kuin palasin Bryggeen syömään varsinaista pääateriaa, joksi valikoitui Fish and Chips, joka ainakin nälkäisenä popsittuna oli ihan mukiinmenevä annos. Jännää muuten, että virallisissa tienvarren infotauluissa Bryggeä ei mainita lainkaan...

Seuraavaksi vuorossa oli jälleen yösijan etsiminen. Aluksi kiertelin Båtsfjordin taajaman alueella, mutta eipä sieltä oikein löytynyt riittävän etäällä rakennuksista olevaa leiripaikkaehdokasta. Lisäksi Båtsfjordissa on runsaasti kalateollisuutta, joten lähes kaikkialla leijuu melkoisen pistävä kalanhaju. Lopulta suuntasin taajaman eteläpuolelle hieman syrjäisemmän asuinalueen vierestä alkavalle ulkoilureitille. Ulkoilureittiä seuratessani vastaan tuli paikallinen vedenottamo, joka oli aidattu verkkoaidalla ja jonka aluetta ympäröi tasainen varvikkomaasto. Täysosuma! Ulkoilureitti oli juuri ja juuri näköyhteyden päässä, pyörän sai nojaamaan aitaa vasten, teltan pehmeälle ja tasaiselle varvikolle, taustalta kuului vain tunturista laskevan puron etäinen kohina. Illan aikana en huomannut ulkoilureitillä kuin yhden maastopyöräilijän, joka lasketti sen verran kovaa vauhtia alamäkeen, että tuskinpa ehti edes havaita leirini olemassaoloa.

Pyörän liikkeet

• 116 km (Berlevåg - Båtsfjord)

Vardö-tunnelia 2980 m verran, 88 m alas ja ylös

Sade jatkui vielä aamulla herätessäni, lämpötila oli 13 astetta, tuuli etelän puolelta. Odottelin sateen laantumista jonkin aikaa, koska ennusteen mukaan taukoa olisi odotettavissa aamupäivän aikana, niinpä hieman ennen puoli kymmentä aloin purkaa leiriä. Liikkeelle pääsin klo 9:40, sade oli käytännössä tauonnut mutta ennuste lupasi sateen jatkuvan myöhemmin päivällä. Sääennuste olikin suurin tekosyy, jonka varjolla jätin tällä kertaa patikkaretken Syltevikfjordenille väliin.

Reilun tunnin verran poljettuani havahduin siihen, että tuuli oli muuttunut melkoisen kylmäksi...ja tehnyt samalla jälleen täyskäännöksen, tällä kertaa suoraan pohjoisesta. Persfjordenin horisontissa näkyi myös synkän näköinen pilvirintama, yöllinen sade oli tulossa takaisin! Niinpä sade alkoi uudelleen ennen Vuoreijan tunnelia, joka oli muutenkin melkoisen luotaantyöntävä kokemus pakokaasuineen ja kylmänkosteine sisäilmastoineen, huomattavasti epämiellyttävämpi kuin edellisellä kerralla. Palattuani tunnelista takaisiin ulkoilmaan Vuoreijassa puoli yhden aikaan pohjoistuuli oli tehnyt tehtävänsä, lämpötila oli laskenut alle 10 asteen. Lämmitelläkseni hieman pidin tankkaustauon Unnis Cafessa lämpimän taco-patongin ja omenakakku-jäätelö-yhdistelmän muodossa. Lopulta sadekin lakkasi puoli kolmen paikkeilla, jolloin kävin vielä ruokakaupassa odotellessani Hurtigrutenin rantautumista. Kello 16 pääsin Richard With -laivan kyytiin ilman yllätyksiä, pyörä oli tallessa autokannella ja taskussa 615 NOK:n arvoinen matkalippu Berlevågiin asti. Perinteisesti olen pyrkinyt syömään Hurtigrutenilla jotakin merellistä, tälläkin kertaa tilasin ison katkarapusalaatin ja kyytipojaksi kuuman kaakaon.

Hieman aikataulusta myöhässä (ehkäpä toistakymmentä metriä sekunnissa puhaltaneeseen vastatuuleen kyntäessään) laiva saapui klo 22 Berlevågiin, jossa suunnistin suoraan paikalliselle "leirintäalueelle", vaikka respa olikin siellä jo suljettu - ovet suihku- ja WC-tiloihin olivat kuitenkin avoinna. Onneksi lompakostani löytyi myös 10 kruunun kolikko, jolla suihku antoi vettä kuudeksi minuutiksi. Ulkona sain oman leirini mahdutettua muiden leiritytyjien väliin pienellä piha-alueella ja kaiken valmiiksi iltayhteentoista mennessä, ilta oli pilvinen ja melkoisen viileä (8 astetta).

Pyörän liikkeet

• 44 km (Hamningberg - Vuoreija)
• 10 km (pyörimistä Vuoreijassa ja Berlevågissa)